sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Pyörällä pääsee



Eilen aloitettiin pyöräilykausi ihan virallisesti, kun ajettiin vähän pidempi matka. Käytiin tervehtimässä meistä toisen äitiä, toista tervehditään tänään. Molemmat eivät mahtuneet samalle päivälle, koska olen tänään menossa ohjaamaan jälleen yhden kundaliinijoogatunninkin.

Ei pyöräilymatka mikään erityisen pitkä ollut, noin 30 kilometriä, mutta se on paljon enemmän kuin olemme tähän mennessä ajaneet. Tai siippa kyllä käy pari kertaa viikossa pyörällä töissä, hänellä on sellainen puolen tunnin ajomatka. Minun työmatka on myös pelkkää ylämäkeä aamuisin, mutta koska matka on vain kilometrin mittainen, en jaksa ottaa pyörää mukaan töihin. Kävelen mielummin, ja venyttelen samalla jalkojani.

Ajaminen sujui oikein hyvin ja tuntui mukavalta, ylämäetkin. Keuhkot toimivat hyvin, niiden kanssa minulla on usein vähän hankaluuksia keväisin. Aurinko paistoi, ja pyöräillessä oli hyvä tilaisuus katsella mitä kaikkea kukkii tien pientareilla ja ihmisten pihoissa. Ja ah, sitä vapauden tunnetta kun voi ajaa mihin tahansa ihan omaan tahtiin.

Vielä kun ehdittäisiin jonain päivänä lenkille crossareilla. Niillä tuli viime kesänä ajettua ihan hävyttömän vähän, kun koko ajan oli sateista. Eikä niillä voi ajaa kuin poudalla, etteivät kuraannu.

4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Voi aurinko ja sade. Onko tosiaan niin että crossarit kärsivät sateesta? Keväällä puraisi pyöräilykarpänen ja hankin käytetyn hybridin. Aika pian ymmärsin, että se ei riitä: Haluan kovempaa, pidemmälle ja paremmalla pyörällä. Ihan maantiekiituriin en ole vielä valmis mutta syksyllä ajattelin investoida tulevaan ajokauteen (2014) hankkimalla crossarin... Mutta jos sen kanssa tulee hankala elämä niin pitäydyn nykyisessä hybridissä.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Ah, kyllä joka naisella pitäisi useampi pyörä olla. Ja mielellään myös sellainen, jolla pääsee niin kovaa ettei kaiken maailman juipit ajele ohi :) Minulla on sekä hybridi että crossari, ja se on oikein hyvä yhdistelmä. Vielä vähän kaipaan sellaista kaupunkipyörää, joka ei olisi miesten putkipyörä niin kuin muut pyöräni, ja jolla olisi helppo ajella asioille.

Ei kai crossarit sateesta kärsi sen enempää kuin muutkaan pyörät, mutta en minä ainakaan raaski omallani ajaa kuin poutasäällä. Siinä ei ole lokasuojiakaan, joten vesi lentää naamaan ja selkään. Ja muutenkin. Voi olla, että olen vaan liian nuuka ja tarkka sen suhteen.

Mutta osta ihmeessä crossari, jos sellainen kohdalle osuu. Suositteleln lämpimästi.

hannavi kirjoitti...

Täällä myös yhdytään tuohon perinaiselliseen tarpeeseen omistaa useampi pyörä! Eikä sitä lasketa materiaan kiinnittymiseksi ;-D. Vaikka juuri sain uuden maantiepyörän etujousitetun maastopyörän kaveriksi niin tokihan sitä voi jo haaveilla crossarista tai hybridistä. Tai uusista osista tuohon vanhaan maasturiin...

Jagdev Kaur kirjoitti...

Juuri näin, Hannavi :)