En ole pitkään aikaan nähnyt
lohtu-unia, mutta viime yönä näin. Unessa oli niinkin villi juoni, että
ratsastin kengurulla. Luulin, että olisin pelännyt kyytiä, mutta se
osoittautuikin tosi vakaaksi ja mukavasi menoksi, hankalasta maastosta
huolimatta. Ja komean turbaanipäisen kengurukuskin sylissä oli mitä ihanin
istua. Minulla oli siinä pehmeää, mukavaa ja turvallista. Itse asiassa kaikki
oli aivan täydellistä, niin kuin lohtu-unessa pitääkin olla. Sehän se
lohtu-unen idea onkin, että unen tunnelman voimin jaksaa taas vähän matkaa omaa
ankeaa elämäänsä eteenpäin. Se nyt tässä tietenkin on aika mielenkiintoista,
että meneekö minulla juuri nyt niin huonosti, että lohtu-unen piti tulla apuun.
Ehkä sitten, kai minun alitajuntani tietää millaisia unia mihinkin kohtaan
pitää pistää pyörimään.
Ihana kengurukuski, mitenköhän hänet
voisi tavata uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti