Aamulla olin jälleen sadhanassa,
kuinkas muutenkaan. Matkalla muistin tehdä sen, mitä olen monesti miettinyt
tekeväni, eli availin vähän ääntä jo valmiiksi. Yleensä käy niin, että kun
luemme Japjin, minun ääneni on matala ja rahiseva. Mantrojen aikana se alkaa
vähän heräillä, ja juuri kun mantrat loppuvat, alkaa sävelkorkeus nousta
normaalille tasolle ja ääni kulkea kunnolla. Nyt ölisin ja mölisin itsekseni
sen verran, että ääni ei ollut enää ihan lattianrajassa kun aloitimme Japjin.
Sadhana oli taas kertakaikkisen ihana.
Mantrat hujahtelivat ohi vauhdilla. Pitkä mantra loppui ihan käsittämättömän
nopeasti, ja sitten meinasikin tulla surku, kun koko tunnin mittainen
mantrasessio loppui kesken. Hetken mietin ihan tosissani, että voisiko sen
aloittaa uudelleen alusta.
Päivä valkenee jo sadhanan aikana.
Selvä kevään merkki. Ja koska kelit ovat vähintäänkin keväiset, kaivoimme
tänään siipan kanssa polkupyörät kellarista, ja kävimme niillä kaupassa. Voi
sitä vapauden hurmaa, kun pääsi huristelemaan vauhdilla markettiin. Ja takaisin.
Tämän vuoden ensimmäiset seitsemän kilometriä on siis jo ajettu.
Todennäköisesti kohta alkaa tulla lunta taivaan täydeltä, kun pyörät on
kaivettu esiin, mutta ei senkään ole väliä. Satakoon vaan, luminen aika jäi
tänä talvena tosi lyhyeksi, joten ei pieni lumikausi mitään haittaisi. Kunhan
sitten sulaa ennen vappua.
2 kommenttia:
Itselläni on sama juttu, jos aamulla soi puhelin vielä kotona ollessani, niin yritän avata ääntäni. Matalalta muuten tulee kaikki sanat, kuin kaivosta. Mietin noita sun uniasi, mielestäni ne osoittavat sisäistä pelkoa/pahaa oloa siitä, ettei sinulla ole nyt töitä vaikka haluaisitkin, että olisi. Itselläni, jos on pelkoa tai murhetta, niin yritän unissani lentää pois (siis ihan suoraan käsiäni heiluttelemalla, heh) tai putoan joltain katolta ja yritän soittaa jonnekin tavallisella lankapuhelimella ja koskaan en saa pyöritettyä viimeistä numeroa.
Hitsi Vilukissi, taidat olla oikeassa mun unista. Tuntuu hölmöltä etten itse hoksannut, mutta eipä monet itsestäänselvyydet tule mieleen ennen kuin joku sanoo ne ääneen.
Hauska juttu muuten nuo kännykät, autot ja muut laitteet unissa. Jokin aika sitten niistä oli puhetta Prisma studiossa, ja joku asioista perillä oleva taho sanoi, että tuollaiset laitteet eivät unen logiikassa vaan toimi niin kuin pitäisi. Kännyköillä ei voi soittaa ja auto ei toimi niin kuin pitäisi. Ja minä kun luulin, että kyse on vaan minusta! Mutta ei, kyseessä on siis ihan yleinen ilmiö; laitteet eivät vaan unessa useinkaan toimi niin kuin valvemaailmassa. Juurikin yhtenä yönä ajelin hissillä, joka ei suostunut pysähtymään 10. kerroksessa, vaikka olin jäämässä siellä pois. Hissi vaan kulki ylöspäin, lopulta ulos hissikuilusta ja pitkin kattoja.
Lähetä kommentti