Meditoinnin ensimmäiset vaiheet

Hankin itselleni kirjan The 21 stagesof meditation, joka nimensä mukaisesti kuvaa meditaation vaiheita. Kirjassa meditaatiota verrataan matkaan vuorelle, kiipeämisineen kaikkineen. Meditaation kaikki 21 vaihetta jaetaan kirjassa kolmeen matkaan, jotka ovat tietenkin keskenään jonkin verran erilaisia, mutta samasta asiasta on silti kyse.

Kirja vaikuttaa tosi, tosi hyvältä. En ole lukenut vielä kovin pitkälle, vasta pari vaihetta, mutta silti kirja on vastannut jo moneen kysymykseen, jota en ole ymmärtänyt edes esittää. Kirja on sillä tavalla hyvin kirjoitettu, että lukiessa on koko ajan tunne kuin ymmärtäisin mistä on kyse – mitä ei todellakaan tapahdu kaikkien kundaliinijoogakirjojen kanssa. Kirjassa on paljon sitaatteja kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin luennoista ja puheista, ja ne on niin hyvin valittu, että haluaisin kopioida ihan jokaisen tänne blogiin jaettavaksi kaikkien kanssa. No, ihan koko kirjaa en voi tänne kopioida, mutta jotain sentään.

Kirjan, ja siis Yogi Bhajanin mukaan meditaation ensimmäinen vaihe on harmistus. Toinen on ikävystyminen, kolmas ärsyyntyminen ja neljäs turhautuminen. Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa, ja muistan kyllä kuinka vaikeaa meditoiminen aluksi oli. Ehkä olisi helpottanut, jos olisin tiennyt, että harmistus, ikävystyminen, ärsyyntyminen ja turhautuminen kuuluvat kuvioon. Tietenkin minullekin opetettiin, että vastaan voi tulla kaikenlaista, ja se kaikenlainen kannattaa vaan ottaa vastaan hyväksyvästi.

Kun nyt tietää meditoinnin neljä ensimmäistä vaihetta, ei ihmetytä ollenkaan se, että niin moni jättää meditoinnin sitä kokeiltuaan. En minä osaa, ei siitä tule mitään, ei ole kivaa, ja niin edelleen. No eipä olekaan kivaa olla harmistunut, ikävystynyt, ärsyyntynyt tai turhautunut. Ja että niitä pitäisi ihan ehdoin tahdoin meditaatiosta hakea. Eikös meditoinnin pitänyt johtaa onneen ja mielenrauhaan?

No kyllä se johtaakin, mutta ei ihan heti ensimmäiseksi. Kirjassa kuvatun ensimmäisen matkan eli meditaation seitsemän ensimmäisen vaiheen pointti on tunnistaa, kokea ja selkiyttää Itse. Se ei ole helppo tehtävä, varsinkaan jos ei ole tottunut olemaan juuri missään tekemisissä Itsensä kanssa. Matkalla tulee vastaan omasta alitajunnasta kumpuavia ajatuksia ja tunteita, jotka vähitellen alamme erottaa Itsestämme. Usein me identifioidumme tunteisiimme, mutta meidän tunteet ja Itse ovat eri asioita. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö tunteet olisi meidän omia ja monella tavalla tarpeellisia ja hyödyllisiä. Tietenkin ne ovat, mutta niillä on aikansa ja paikkansa, eikä niissä kannata velloa, eikä niihin varsinkaan kannata samastua.

Tämän ensimmäisen matkan lopussa tunteemme kristallisoituneesta Itsestä on vakaa, ja voimme tuntea kaikki tunteemme ja tuntemuksemme eksymättä niihin. Niistä tulee meidän ystäviämme. Meidän sydänkeskuksemme avautuu, ja me olemme keveitä ja vapaita löytämään ystävällisyyttä ja myötätuntoa joka ikisestä tilanteesta. Eikö kuulostakin siltä, että kannattaa vähän pinnistellä ja ponnistella ensimmäisten vaiheiden yli. Sillä yli niistä pääsee, se on ihan varmaa.