keskiviikko 17. syyskuuta 2014

India calling



Olen aina vähän ihmetellyt ihmisiä, joilla on hinku Intiaan. Miksi ihmeessä, mitä siellä muka on paitsi saastunut ilma ja huono sanitaatio. Vatsansa siellä vaan saa kipeäksi. Olen aina ajatellut, ettei minun tässä elämässä tarvitse Intiaan matkustaa. Nyt en ole enää ihan varma.

Eikä minulla ole mitään aavistusta siitä, mistä tällainen mielenmuutos johtuu. Ei se pelkästään ylenmääräisen bollywood-elokuvien seurausta voi olla, pikemminkin bollywood-leffojen tiivis tuijottaminen on osa samaa kuviota. Ihan kuin jokin uusi maailma olisi auennut minulle, jokin piilossa ollut ja oudolla tavalla tuttu.

Olin tänään ystäväni kanssa intialaisessa ravintolassa lounaalla. Olen siellä ollut monta kertaa aiemminkin, mutten koskaan ole tuntenut samanlaista kiintymystä siihen ruokaan, henkilökuntaan ja taustalla soivaan musiikkiin. En olisi millään halunnut lähteä pois, mutta pakkohan meidän oli syötyämme luovuttaa pöytä pois, koska pöytää odottavien jono ulottui ulko-ovelle asti.

Laitoin työväenopistoon viestin, jossa ehdotin hindin kielen kurssia. Olen aivan hurmaantunut hindistä, ja hinku opetella kieltä tuntuu aivan kuin fyysisenä janona. Imen itseeni sanoja, mutta kirjoitusjärjestelmän opetteleminen ilman opettajaa tuntuu liian työläältä ajatukselta. Työväenopisto vastasi, että ehdotus on mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen. Heillä ei ollut takataskussaan hindin kielen opettajaa, joten pyysivät minua vinkkaamaan, jos sattuisin sellaisen tietämään. No enpä tiedä, jos tietäisin, niin neuvottelisin jo täyttä häkää yksityistunneista. Hakusessa on nyt siis hindin kielen puhuja, jolla on opettajatausta ja halukkuutta opettamiseen. Pyyntö on jo lähetetty universumille, toivottavasti universumi löytää näpsäkästi kanavat joiden kautta tämän järjestää.

5 kommenttia:

Sat Miter kirjoitti...

Kyllä sitä Intiaa kai väkisinkin alkaa jossain vaiheessa joogapolkua miettiä. Minun haaveenani olisi käydä siellä opekoulutus, Rishikeshissä se taas ensi vuonna olisi. Mutta ei, kotiväki ei sulata sitä sinne 'raiskattavaksi lähtemistä'. Ajattelin sinua taas tässä taannoin, ja että olisipa taas mukava nähdä, höpinän ja joogan merkeissä :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Niin mutta miksi? Miksi sitä Intiaa alkaa miettiä? Ei Intialla ole aiemmin ollut minun joogapolkuni kanssa mitään tekemistä, enkä ymmärrä miksi sillä nytkään olisi. Ei sillä, ei minun tarvitsekaan ymmärtää.

Sat Miter, ajatuksista tekoihin. Äkkiäkös me jossakin nähdään niin että päästään höpisemään joogasta :)

kultasiipi kirjoitti...

Minä kuulun niihin ihmisiin, joilla on ollut tuo Intia-unelma jo vuosia. Mulle se kuitenkin konkretisoitui vasta lapsen syntymään jälkeen, joten ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole halua sinne lähteä. Minua taas viehättää se kaikki kaaos ja likaisuuskin mitä siellä on. Siellä ollessa sitä olisi jotenkin elämänvirrassa mukana, sisäisesti kuitenkin täysin rauhassa ja turvassa. Ilmoitan, jos elämääni kävelee joku hindinkielinen :D (Minäkin olen jostain syystä viime aikoina syönyt paljon intialaista!).

vilukissi kirjoitti...

Minulla on samaa ajatusta Intiasta, koskaan en ole sinne hingunnut, mutta en toki osaa joogatakaan. Ihastuneena kuitenkin katson aina muiden ottamia valokuvia! En tiedä, mistä se Intia-vastaisuus on tullut...varmaan mainitsemistasi seikoista. En tiedä.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Harmaapäivä ja Vilukissi, ainakin ihmisillä näyttää olevan mielipide Intiasta, se ei jätä kylmäksi vaikka siellä ei olisi käynyt eikä sinne kaipaa.

Ja vaikka Intiaan on kaipuu, on kauhean vaikea kuvitella itsensä sinne.