Viereiseen taloon on muuttaneet uudet
ihmiset. Hip hurraa kuinka iloiseksi se minut tekeekään, tai siis lähinnä se,
että vanhat muuttivat pois. Ja kaikki heidän koirat.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en minä
mikään koiravihaaja ole. Koirat olivat kertakaikkisen mukavia, ihan koko lauma.
Joskus joku niistä kävi tutustumassa meidänkin pihaan, eikä sekään niin
haitannut. Mutta se mikä vähän haittasi, oli ihmisten tapa hoitaa koirien
vessa-asiat. Koirat nimittäin päästettiin pihaan, ja ne käyttivät meidän
puoleista osaa pihasta vessanaan. Ihmiset sitten keräsivät säännöllisin
väliajoin kiinteän aineksen pois, mutta siitä huolimatta piha haisi aika ajoin
niin tymäkälle, että minä herkkine nenineni en voinut mennä lähellekään heidän
pihaa. Huh. Ja nyt tosiaan puhutaan isosta laumasta isoja koiria, ei pelkästään
muutamasta hurtasta. Uusilla naapureilla ei näytä olevan yhtään koiraa.
Toivottavasti naapurin olohuoneeseen
tulee pian verhot. Meidän keittiön ikkuna on niin lähellä, että väkisinkin
pienessä keittiössä näkee heidän ikkunasta sisään. Tulee väkisinkin
tirkisteltyä, vaikka en haluaisi. Pitää varmaankin myös yrittää käydä
keittiössä vain vaatteet päällä, ainakin silloin kun keittiössä on valot. Tai
voihan olla, että jos kekkuloi keittiössä täydessä valaistuksessa, alkaa niitä
verhoja ikkunaan löytyä ihan nopeastikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti