Väärässä kohdassa nauramisesta

Minä nauran mielelläni ja usein. Paljon. Pitkään. Ja välillä kovaan ääneen. Paitsi huonoille jutuille ja seksistisille vitseille en naura. Enkä pidä itseäni tyhjän naurajana tai koko ajan hekottelijana. Nauru on sen verran herkässä, että välillä tulee tunne, että nauran väärässä kohdassa. Nauran hauskoille sanoille ja lystikkäille ilmaisuille. Joskus jokin murre tai aksentti saa minut nauramaan, koska ne vaan kuulostavat siltä. Ei naurettavilta sanan kielteisessä merkityksessä, vaan hauskoilta.

Oli puhe kundaliinijoogasta – kuinkas muutenkaan – ja siihen liittyen elämän tarjoilemista traumoista, meidän varjopuolista ja sen semmoisesta. Yksi meistä totesi innostuneena kesken keskustelun: ”Eikun on minulla yksi trauma!” Minä nauroin, en missään nimessä hänen traumalleen, enkä sille, että hänellä on takanaan vaikea kokemus, vaan sille innolle, jolla hän asian esitti. Hän näytti loukkaantuneelta naurustani, ja yritin parhaani selittää mille ja miksi nauroin.

Nuori mies kertoi keskustelumme päätteeksi, että hänellä on blogi. Kysyin blogin nimeä, ja hän kertoi. Ihana nimi blogilla! Kaunis ja valoisa nimi, joka vilautti hänen sielunsa loistetta. Taas minä nauroin, ja hän näytti loukkaantuneelta, mutta ei sanonut mitään. Enkä minä osannut kysymättä selittää, että nauroin ilosta ja ihastuksesta enkä siksi, että blogin nimi olisi naurettava. Enkä missään nimessä nauranut hänelle, siis siinä mielessä että hän olisi jotenkin naurettava.

Syön lounasta työpaikan kahvihuoneessa usein samaan aikaan kuin osa-aikaeläkkeellä oleva vanhempi herrasmieskollega. Kun hän aloittaa jonkin jutun kertomisen, minä nauran jo parin ensimmäisen sanan jälkeen. Hänen kerronnassaan, jutun pohjustuksessa ja ylipäätään tavassa ottaa puheenvuoroja on jotakin tavattoman hauskaa. Joskus käy niinkin, että hänen juttunsa punchline ei sitten enää nauratakaan. Onneksi hän on sillä tavalla paatunut, ettei hän välitä naurustani, tai ei ainakaan loukkaannu siitä eikä tulkitse sitä väärin. Toivon että muutkin pystyisivät samaan, sillä en haluaisi loukata ketään, mutta en myöskään haluaisi antaa naurun kuolla.

Hyvää juhannusta kaikille!