Lapsuuden kirjasensuuri

Tiedättekö mikä on laajimmin käännetty ranskankielinen kirja? No tietenkin Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi. Juuri katselin hindinkielistä versiota netissä, vaikka en sitä osaakaan lukea. Englanninkielinen sujuu paremmin.

Olen aina lukenut paljon kirjoja. En ollut vielä edes koulussa, kun osasin lukea ja minulle opetettiin kuinka kirjastoa käytetään. Siitä se alkoi, ja yltyi varsinaiseksi ahmimiseksi jossain vaiheessa. Jatkuu edelleenkin, joskin erilaisten paperien ja muiden työjuttujen lukeminen vähän vähentää lukemista vapaa-ajalla. Varsinkin sanomalehdet tahtovat jäädä vähälle lukemiselle, jos töissä on paljon tekemistä ja luettavaa. Eikä illalla sängyssä jaksa lukea montaa sivua, jos on päivän jäljiltä kovin väsynyt.

Olin ehkä kymmenvuotias, ehkä vuoden tai pari vanhempikin, kun siskollani oli Pikku prinssi käsissään. Ehkä se oli hänellä lainassa jostakin, en muista enää kaikkia yksityiskohtia. Joka tapauksessa kiinnostuin kirjasta kovasti, mutta minua kuusi vuotta vanhempi siskoni kielsi minua lukemasta kirjaa. Hän sanoi, että se ei ole lastenkirja, ja että olen liian nuori ymmärtääkseni sitä. Ja koska en voisi kirjaa ymmärtää, hän ei antanut minun lukea sitä.

Sisko ei tainnut tietää, että kieltämällä minulta jotakin, saattoi olla varma, että minä teen juuri niin. Niin kuin teinkin. Minulla oli keinoni, vaikka sisko yritti pitää minut ja Pikku prinssin erillään toisistaan. Luin kirjan, enkä voinut ymmärtää miksi en olisi saanut lukea sitä. Ei minun ymmärryksessäni ollut mitään vikaa.

On aika jännä juttu, ettei kukaan koskaan vahtinut mitä minä luin ja mitä en. Olisin ihan hyvin voinut lukea vaikka millaista seksi- ja väkivaltakirjallisuutta, vaikka en lukenut. Pikku prinssi on siis ainoa kirja, joka minulta on (yritetty) sensuroida. En oikein vieläkään käsitä miksi.

Toki esimerkiksi Pikku prinssin ja ketun väliset tapahtumat saavat erilaisen sävyn nyt, vanhempana, kuin silloin kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Nyt kirkastuu ketun sanoma siitä, että on parempi rakastaa ja menettää rakkautensa kuin se, että ei olisi koskaan rakastanutkaan. Myös sellainen kumma ilmiö esiintyy nykyisin, ettei ketun sanoja voi lukea ilman, että alkaa itkettää ihan kauheasti. Onko se sitten siskoni tarkoittamaa kirjan ymmärtämistä? Ei minusta, vaan kirjan asioiden tuntemista omakohtaisesti. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Mutta olipas kirjassa paljon sellaista, minkä olen unohtanut, ja joka ei siis ilmeisesti ole puhutellut minua kovinkaan syvästi.