Olin suunnitellut meneväni asioille
ja kauppaan heti aamun kundaliinijoogatunnin jälkeen. Muistin tämän
suunnitelman melko heti istuttuani kotisohvalle tunnin jälkeen. Iltapäivän
kundaliinijoogatunnille en sitten muistanut enää ottaa edes turbaania mukaan.
Onneksi mukana oli silkkipashmina, jonka sitten kietaisin päähäni. Olin
unohtanut kotiin myös mantralaput, joita lainaan uusille joogaajille jotka
eivät mantroja vielä osaa.
Lauantaina minun piti käydä kaupassa
aamusadhanan jälkeen. Muistin sen ihan heti, kun siippa kysyi että kävinkö
kaupassa. Ei käynyt mielessäkään.
Tiedän kyllä että tällaiset
muistihäiriöt ovat minulle ihan tavallinen stressioire. Mutta kun en tunnista
ollenkaan olevani stressaantunut. Ja se tässä nyt alkaa vähän stressata, että
minulla on tällainen stressioire, mutta ei minkäänlaista stressin tuntoa. Onko
siis stressi jo niin paha, että en lainkaan edes tajua olevani stressaantunut.
Pitäisikö ruveta vaan tekemään stressinpurkuharjoituksia, niitä kundaliinijoogaharjoitusten
valikoimassa on yllin kyllin.
3 kommenttia:
Kovin tuttua...
Stressi saa aikaan tuollaista, mutta myös se, että on vain yksinkertaisesti liikaa muistettavaa ja tehtävää.
-loomis
Tuttua on täälläkin. Kyllä se taitaa stressiä olla, vaikkei olo stressaantuneelta tuntuisikaan. Ei muuta kuin muutamaksi päiväksi kaikki tekeminen ja aikatauluttaminen mahdollisimman minimiin. Tosin tuo on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun siellä kaupassa on kumminkin jonkun käytävä, työt hoidettava, joogatunnit vedettävä yms. Jaksamista!
Taisitte olla molemmat oikeassa, Loomis ja Hanna O. Ja se parin päivän pysähtyminenkin tuli ihan järjestämättä, olosuhteiden pakosta.
Lähetä kommentti