Hitaasti mutta varmasti jatkuu tämä
kymmenen kehon esittely. Aiemmin olen kirjoittanut negatiivisesta,
positiivisesta ja neutraalista mielestä, sekä sädekehästä ja aurasta. Eli viisi
kymmenestä on jo tuttuja. No ja tietenkin vielä yksi keho on tämä meidän
fyysinen keho, joka lienee kaikkein tutuin ja arkisin. Ja juuri se, jota usein
erehdytään pitämään meidän ainoana kehona, vaikka se ei suinkaan sitä ole.
Huomautettakoon nyt vielä, että kehoilla on oma järjestyksensä, jota minä en
ole noudattanut koska kirjoittelen enempi fiiliksen kuin järjestysnumeroiden
pohjalta.
Keho numero kahdeksan on praaninen
keho. Prana viittaa tietenkin hengitykseen, niin kuin pranayama tarkoittaa
hengitysharjoitusta. Meillä on siis olemassa ”hengityskeho”, joka kuulostaa
aika jännältä. Mutta niin vain on. Hengitys ei nimittäin koskaan ole ”vain”
hengitystä eli kaasujen kuljettamista keuhkoihin ja sieltä pois, vaan se on
jotakin paljon, paljon enemmän. Hengityksen kautta praaninen keho kuljettaa
meihin elämänvoimaa ja energiaa. Totta kai elämänvoimaa ja energiaa saadaan
myös hyvästä ravinnosta, mutta vähän eri tavalla.
Praaninen keho ja elämänvoima ovat
asioita, jotka olen parhaiten ymmärtänyt kun olen ajatellut kuoleman hetkeä. Ja
nyt nimenomaan sellaista ei-onnettomuuskuolemaa. En ole koskaan ollut paikalla
kun joku kuolee, mutta käsittääkseni ihminen vetää viimeisen hengenvetonsa
sisään, ja ulos. Ja siinä se. Ei enää hengitystä, ei enää elämänvoimaa kehoon.
Joogisen ajattelun mukaan meidän hengitysten määrä on ennalta määrätty, eikä
sitä määrää voi muuttaa. Mutta esimerkiksi joogan avulla voi oppia hidastamaan
omaa hengitystään. Ja kundaliinijoogalle tyypillinen hengitystekniikka,
tulihengitys, lasketaan aina yhdeksi sisään- ja uloshengitykseksi huolimatta
siitä, kuinka kauan tulihengitystä yhteen menoon hengittää.
Sanotaan myös, että kaikki sairaudet
alkavat praanisen kehon epätasapainolla. Toisin sanoen ennen kuin sairaus
ilmenee fyysisessä kehossa, se on jo olemassa praanisen kehon tasolla.
Kaikki jotka ovat harrastaneet joogaa,
ovat varmastikin huomanneet, että jooga muuttaa hengitystä. Hengitys muuttuu
pinnallisesta syvemmäksi, ja siitä tulee paljon tietoisempaa. Jooga vahvistaa
praanista kehoa, ja kun praaninen keho on vahva, hengitys on syvää ja rentoa,
ja ihminen on peloton, ei välitä pikkuasioista vaan tuntee olevansa täysin
elossa ja yhtä kaiken kanssa. Tavoitteiden saavuttamiseen on tarpeeksi
energiaa, ja motivaatiota on tarpeeksi.
Minä en lakkaa hämmästelemästä sitä,
kuinka niin yksinkertainen asia kuin hengitys avaa meille ovet tosi isoihin ja
merkityksellisiin juttuihin. Hämmästyttää myös se, kuinka helppoa on sivuuttaa
hengitys ja pitää sitä ihan pikkujuttuna. Ja minä tiedän, entisenä
astmaatikkona ja entisenä tupakoitsijana minä tiedän kuinka helppo hengitystä
on vähätellä. Onneksi Suomessakin on pikkuhiljaa alettu puhua yhä kuuluvammin
esimerkiksi puhtaan sisäilman puolesta, sillä liian monessa kodissa ja
työpaikalla hengitetään ilmaa, jota ei lainkaan pitäisi hengittää.
4 kommenttia:
vähän asian vierestä:
mä olen jo pitkään ollut ihastunut suomen sanaan "henki", koska se tarkottaa niin monta asiaa, ja samalla eri asioita kuin missään muussa kielessä, joita mä ymmärrän.
tietysti se tulee sanasta hengitys.
ja samalla se tarkoittaa ihmistä ("montako henkeä teitä tulee?"),
ja jollain tapaa elämää (olla hengissä),
ja entä sitten raamatun pyhä henki,
josta mulle tulee myös heti mieleen kummitus (hengittääkö kummitukset? ei taida kyllä pyhä henkikään hengittää... vai?)
joukkohenki, hyvä yhteishenki, "siellä oli hyvä henki", niin oliko se silloin tunnelma vai jotain muuta?
mikä ihmeen henki mua nyt alkoi riivaan? varmaan joku henki-henki :)
Tarja, toi on hauska ajatus eikä ollenkaan asian vierestä. Jos siis ajattelee, että henki-lö ja hengi-tys olisi jotenkin samaa asiaa suomen kielessä, vaikkei ne etymologisesti välttämättä ihan olekaan, en tiedä.
Prana (tai praana) on siis universumin peruselämänenergia, ja me olemme praanee, olentoja jotka elävät pranasta. Siis hengitämme, ja saamme elämänvoimamme hengestä. Menisikö se näin?
Henki tarkoittaa myös haltijaa. Kun ihmisessä on haltija paikalla, hän on terve, tasapainossa ja voi hyvin. Löyly-henki on varsinainen hengitys-henki, elämän lämpö (kuten saunassakin!)joka poistuu kun ihminen kuolee, vetää viimeisen henkosensa ja kylmenee.
Tämä on vanha suomalainen ja suomalais-ugrilainen esikristillinen sielukäsitys. Lisäksi kolmantena sieluna ajatellaan olevan vielä itse-sielu. Olen miettinyt, voisiko se vastata egoa.
Wau Laura. Nämä suomalais-ugrilaiset jutut ovat minulle ihan tuntemattomia. Sinä näytät ne tuntevan hyvinkin, ja saat ne kuulostamaan tosi mielenkiintoisilta.
Lähetä kommentti