Hyvin meni tämänkin päivän esiintyminen. Asia ei ollut ihan kauhean tuttua, vaikka hyvin tiesinkin mistä puhuin. Kuulijoita paikkalla vain kourallinen, ja kollega aloitti jutun, minun ei tarvinnut kuin päättää se. Oikeasti, kohta voisin ruveta vaikka viihtymään kaiken keskipisteenä.
Tiistain joogatunneilla oli käynyt jokin outo kato. Liekö marraskuun läheisyys saanut ihmiset jäämään sängynpohjalle tai ainakin kotiin. Aamutunnilla oli yksi ainoa ihminen kun oli aika aloittaa. Sitten pikkuhiljaa sisään tupsahteli vielä kaksi joogaajaa. Iltapäivän tunnilla oli enemmän ihmisiä, mutta ei ollenkaan niin montaa kuin yleensä, hyvä jos puolet. Hyvin silti pärjättiin silläkin porukalla.
Tämä taitaa olla kaikkien harrastusten ja liikuntojen kannalta sitä kriittistä aikaa vuodesta. Päivät ovat lyhentyneet jo hyvän matkaa, ja kesällä tankatut energiat hupenemassa. Joogasta sitä energiaa saisi lisää, jos ihmiset vaan saisi lähdettyä joogaan. Tässä tasapainottelevat kaksi joogan perusperiaatetta, lujuus ja lempeys. Ollako luja ja ankaran kurinalainen, itsensä joogaan piiskaava tyyppi. Vai se vähän lempeämpi, joka ymmärtää ja hyväksyy laiskotuksen ja väsymyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti