Olen ollut tämän viikon töissä, ja
mielestäni oli ihan hyvä ratkaisu olla hakematta lisää sairauslomaa. Tosin
töissä huomaan, että keskittymiskykyni ei ole paras mahdollinen, vaan tarvitsen
paljon sellaisia taukoja, jolloin vaan tuijottelen kaukaisuuteen. Lisäksi osa
muististani jäi sairaalaan, eikä ole vielä tullut takaisin. Välillä päässä vaan
lyö tyhjää, en saa sieltä ulos jotakin minkä tiedän muistavani mutta en vaan
muista. Tähän asti ne ovat olleet ihan merkityksettömiä asioita, mutta nytpä en
tiedä joko pitäisi huolestua.
Olin eilen homeopaattini
vastaanotolla. Hänellä on pankkikortille maksupääte, mutta se on aina vähän
renkannut eikä ole koskaan toiminut moitteettomasti ainakaan minun kortin
kanssa. Eilen se pyysi tunnusluvun uudestaan ja uudestaan, ja minä näppäilin.
Kunnes kone sanoi, että pin lukittu, ja alkoi tulostaa sellaista
allekirjoitettavaa kuittia.
Lähdin homeopaatilta ja menin
lähimmälle pankkiautomaatille kokeilemaan toimiiko kortti siellä. Näpyttelin
tunnusluvun, minkä jälkeen automaatti keskeytti toiminnon ja sanoi että
tunnusluku oli väärin. Kävelin pankkiin tiedustelemaan mistä tällaisessa voi
olla kysymys. Pankkisetä kysyi, voinko olla niin että olen näpytellyt väärän
tunnusluvun. Totta kai niin voi olla. Mutta en kerta kaikkiaan tajua miten se
voisi olla niin. Minulla on maailman helpoin tunnusluku, ja se sama on ollut jo
monta vuotta. Miten nyt yhtäkkiä muistaisin sen väärin. Pankkisetä kysyi,
haluanko yrittää vielä oikeaa tunnuslukua. En, sillä luulen koko ajan tietäväni
mikä on oikea tunnusluku, enkä millään tajua miten voisin yrittää jotakin muuta
tunnuslukua. Vai pitäisikö minun lähteä summassa arvailemaan mikä se voisi
olla? Pankkisetä totesi, ettei kortin tunnusluku voi muuttua tuosta noin vaan.
Se on se sama luku kuin ennenkin. Kai minä sen ymmärrän, mutta en ymmärrä koko
tätä tilannetta, että miten niin se ei ole se numerosarja jonka minä niin hyvin
luulen muistavani ja osaan unissanikin.
Pankkisetä tilasi minulle uuden
tunnusluvun korttiini. Se tulee joskus ensi viikolla. Siihen asti joudun
pärjäämään toisella kortilla, jota en yleensä käytä. Se on varakortti, jonka
tunnusluvun olen unohtanut, mutta ainakin olen säilyttänyt numerosarjan
tunnistamattomassa muodossa. Eli opettelin ja tankkasin päähäni varakortin
tunnusluvun, toivottavasti sen kanssa ei käy mitenkään hullusti.
En vieläkään käsitä miten näin voi
käydä. Kyllä muistikatkoja on ollut, mutta niiden yhteydessä olen itse
huomannut ja tajunnut, että nyt en muista. Korttiepisodin yhteydessä luulin
muistavani. Mutta enkö sittenkään muistanut oikein? Vai voiko kortille tapahtua
jotakin hassua ja kummallista? Pankkisedän mielestä ei voi.
4 kommenttia:
Ihana realiteetin kyseenalaistaminen! Just tuollasista seikkailuista mä tykkään :)
Mutta täytyy kyllä sanoa, että raskauden aikana ja vähän sen jälkeenkin aivot on hyllyllä. Muistille ja logiikalle voi sanoa joksikin aikaa hyvästit, tunteiden vuoristorata on se hallitsevin juttu. Mistä sitä tietää, mikä kohta sinun päässäsi on naksahtanut... En tiedä, onko se lohdutus vai uhkaus, mutta kaikki palautuu ajan myötä kohdalleen. (Paitsi että mä en ikinä löytänyt niitä kenkiä, jotka katos raskauden aikaan...)
En kyllä huomannut että muisti olisi pätkinyt raskauden aikana, mutta sen jälkeen kyllä. Ehkä se olisi tullut kuvaan vasta myöhemmin, en tiedä.
Tänään lukitsin itseni työhuoneen ulkopuolelle. Onneksi yleisavain löytyy samasta rakennuksesta.
Tällanen teoria tuli mieleen: Mitäs jos naisten päähän on rakennettu unohdus-mekanismi, että yksikään nainen suostuu tulemaan toisen kerran raskaaksi synnytyksen tai keskenmenon kärsimysten jälkeen. Ettei se jäisi yhteen kokemukseen tyyliin "tää on nyt nähty, ei kiitos toistoa tästä". Ja että siinä sivussa saattaa unohtua tunnusnumerot ja avaimet ja kengät.
Tarja, ei hullumpi teoria. Minusta kuulostaa ihan loogiselta ja uskottavalta. Sama kai pätee synnytykseen, jonka yksityiskohdat ainakin kivun osalta käsittääkseni unohtuu, tai ainakin jotenkin haalistuu.
Lähetä kommentti