Nyt on kassit ja pussit pakattu
Valkoisen tantran meditaatiota varten, ja siis koko Tukholman reissua varten. Suurin
osa varustuksesta on repussa; vaatteet ja hammasharja ja eväät. Reppu jää
meditaation ajaksi naulakkoon, sillä se on liian iso vietäväksi muutenkin ahtaaseen
saliin. Meitä meditoijia on siellä niin PALJON. Pienessä olkalaukussa on kaikki
sellainen, mitä en voi jättää naulakkoon, siis lähinnä rahat ja kännykkä. Otan
olkalaukun saliin mukaan, ja hätätapauksessa sitä voi käyttää myös pehmusteena
tai korokkeena risti-istuntaa protestoivan polven alla. Kolmannessa kassissa
eli isohkossa juuttikassissa on lampaantalja ja istuintyyny meditaatiota varten.
Istun siis lampaantaljalla istuintyynyn päällä. Kassissa on myös
ei-mikään-pieni kamera omassa olkalaukussaan, sillä olen luvannut ottaa kuvia
reissussa. Juuttikassissa lukee teksti Travel Light, Live Light,
Spread the Light, Be the Light. Mutta miten ihmeessä kaikkien näiden kassien kanssa voi
matkusta kevyesti?
Omasta mielestäni otin mukaan niin
vähän tavaraa kuin mahdollista. Ainoa, josta voisin vielä nipistää, on
istuintyyny. Minulla on pienempikin istuintyyny, mutta isompi on mukavampi,
enkä millään haluaisi tinkiä istumismukavuudesta tällä kohtaa. Koskaan ei voi
tietää millaisen meditaation me teemme, mutta on ihan todennäköistä, että
istumista on edessä aamusta iltaan. Olen pakannut mukaan kaikkein mukavimmat ja
käytännöllisimmät vaatteet. Kotiin olen jättänyt malat, karat ja muut tykötarpeet,
jotka ovat kyllä tosi rakkaita ja kauniitakin, mutta eivät välttämättömiä. Kolmesta
kassista huolimatta kuitenkin ainakin yritän matkustaa kevyesti, enkä lähde
Tukholmaan esittelemään joogista rekvisiittaani.
Vähän kyllä jänskättää. Ihan jo
pelkästään matkustaminen ilman siippaa on yksi asia, mutta eiköhän muu matkaseurue
onnistu korvaamaan hänet. Ainakin noin niin kuin matkustamiseen liittyvissä
käytännön asioissa.
Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille,
ja viikonloppuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti