Näin viime yönä unta, että leikkasin itse
itselleni polkkatukan. Jostain syystä siitä tuli samalla ihan blondi, ja
peilistä katsoi joku Paula Vesalan näköinen tyyppi. Melkoinen muodonmuutos.
Sitten kuitenkin heti hiusten leikkaamisen jälkeen alkoi kaduttaa valtavasti.
Miksi tein sen? Hiukset kyllä kasvavat takaisin pituuteensa, mutta minkä ihmeen
takia menin leikkaamaan ne. Unessa painin katumuksen kanssa oikein kunnolla.
Onneksi helpotti kun heräsin.
Eilen pidettiin kundaliinijoogayhdistyksen
vuosikokous. Hallitus uusiutuu ihan mukavalla tavalla, kun pitkään yhdistystä luotsannut
puheenjohtaja väistyi, ja osa muustakin hallitusporukasta. Minä jatkan
mielelläni hallituksessa, mutta en enää sihteerin tehtävässä. On jonkun muun
vuoro nyt. Se tuntuu helpottavalta, ei ollenkaan kaduta. Vaikka sihteerinä
toimiminen on ollut hauskaa ja opettavaistakin, nyt on aika päästää siitä irti.
Oli jännä huomata, että uusilla
hallituksen jäsenillä ja muutenkin vuosikokouksessa esitettiin ja toivottiin
sellaisia asioita, joita olen yrittänyt saada yhdistyksessä läpi koko sen ajan,
muistaakseni neljä vuotta, jotka olen hallituksessa vaikuttanut. Varsinkin
aluksi minut tyrmättiin ihan täysin, mutta ehkä ajat ovat muuttumassa.
Huomaan usein muutenkin, en vain
yhdistystoiminnassa vaan muissakin elämänpiireissä, että ajan sellaisia
uudistuksia, joihin monet muut eivät ole valmiita. Sitten kun aika ja ihmiset
kypsyvät niille, minun ajatukseni ovat jo jossain muualla, uusissa asioissa. Ymmärrän
kyllä, että muutokset ottavat aikaa ja usein ne tapahtuvat tuskaisen hitaasti,
mutta en voi sille mitään, että menetän mielenkiintoni vuosien varrella. Se ei
tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi iloinen, kun muutokset lopulta
tapahtuvat. Totta kai olen. Muutosvauhti ei vaan riitä.
Olisi mukava taas jatkaa
opettajamanuaalin kääntämistä. Olen odottanut, että minulle lähetetään uutta
materiaalia käännettäväksi, mutta sitä ei vaan tule. En halua patistella, kun
ilmoitettu on, että saan käännettävää heti kun toinen ehtii sitä lähettää.
Ilmeisesti on kiirettä. Olen viimeksi edistänyt käännösprojektia joskus viime
vuoden lopulla, kun sain viimeiset minulle lähetetyt osat käännettyä. Pieni
loma siitä hommasta oli ihan paikallaan ja tervetullut, mutta nyt alkaa lomailu
jo riittää.