Kevätpäiväntasauksen meditaatio

Kokoonnuimme juhlistamaan kevätpäivän tasausta pitkän meditaation parissa, joka alkoi heti aamusta eli klo 5.30. Minä en jaksanut herätä aamulla niin aikaisin että olisin lukenut Japjin ennen meditoimaan lähtöä. Sen sijaan pistin kuulokkeet korviin kun lähdin kävelemään kohti tapahtumapaikkaa, ja luin yhteen ääneen äänitteen kanssa. Tai siis kun yleensä luen Japjin ääneen ihan kirjoitettuna tekstinä, siis sisälukuna, niin nyt luin sen ulkomuistista yhdessä äänitteen kanssa. Ihan hyvin se sujui: pysyin pystyssä kävellessäni, ei mennyt kieli pahasti solmuun ja ihmisiä oli liikenteessä niin vähän että en saanut osakseni kummastuneita katseita ääneen höpisemisestä.

Meditaatio kesti kaksi ja puoli tuntia. Mutta se ei ollut pelästyttänyt niitä pariakymmentä joogia, jotka tulivat paikalle. Mantra oli Guru Guru Wahe Guru Guru Ram Das Guru, joka myös Miracle Mantran nimellä tunnetaan. Sitä toistettiin viisi kertaa jokaisella uloshengityksellä, eli tahti oli tosiaankin nopea. Mantra tuli toistettua useampaan kertaan ja se kävi hyvinkin tutuksi. Jossain puolentoista tunnin kohdalla kävi niin, että yhtäkkiä unohdin mantran sanat. Meitä oli paikalla kaksi kundaliinijoogaopettajaa, jotka vuorottelimme vetovastuuta. Tosin homma oli sikäli helppo, että mantra soi koko ajan stereoista, eikä tilapäiset sanojen unohtelut siksi haitanneet.

Osa meditoijista poistui paikalta ennen kahdeksaa, ilmeisesti työhön liittyviin velvollisuuksiinsa. Hienoa, että he olivat mukana edes jonkin aikaa. Heiltä tietenkin jäi sitten väliin se mahtava tunne, kun meditaatio yhtäkkiä onkin päätöksessä, ja kaksi ja puoli tuntia on hurahtanut kuin siivillä. On aivan käsittämätöntä miten ajantaju häviää ja keskittyminen kohdistuu vain seuraavaan sisäänhengitykseen, sen jälkeisiin mantran toistoihin, taas sisäänhengitykseen, mantran toistoihin, sisäänhengitykseen, ja niin edelleen. Meillä vetäjilläkin, vaikka meillä oli kello koko ajan nenän edessä.

Pitkän meditaation jälkeistä tunnelmaa on aika vaikea kuvailla. Minua yleensä itkettää ja naurattaa samaan aikaan, ainakin hetken aikaa. Sitten tulee autuas ja jollakin tavalla kirkas olo, vaikka samaan aikaan esimerkiksi erilaisten teknisten laitteiden käyttäminen voi olla todella hankalaa, kun ei ole mitään aavistustakaan mitä nappia pitäisi painaa. Onneksi kahvilan kassa auttoi maksupäätteen kanssa, kun ostin aamiaista. Töihin olin varannut sellaista tekemistä, joka ei vaatinut minkäänlaista ajattelua tai aivotoimintaa, sillä kokemuksesta tiesin, että pää tuntuu olevan täynnä vaaleanpunaista hattaraa. Ja se vaan naurattaa.