Olin tänään kundaliinijoogatunnilla,
ja nyt kolottaa vähän kaikkia lihaksia. Oikein pistää taas ihmettelemään,
kuinka tehokas voi olla kohtuullisen helpon tuntuinen ja lyhyt harjoitus. Tai
miten jokin harjoitus voi löytää juuri ne kaikki kehon lihakset, jotka
tarvitsevat vahvistusta ja siksi tulevat helposti vähän aroiksi harjoituksen
jälkeen. Yritän päästä vielä ainakin yhdelle tunnille tällä viikolla, tuntuu
että nyt taas muiden kanssa joogaaminen jonkun ohjauksessa on paikallaan.
Nyt sitten yritän keksiä minkä
harjoituksen itse ohjaisin huomenna, kun pidän kundaliinijoogatunnin. Joskus
harjoitus löytyy tosi helposti, mutta tänään olen selaillut
kundaliinijoogakirjojani jo tovin. Eikä ole vielä löytynyt. Ei auta kuin jatkaa
etsimistä. Harjoituksen valintaa rajoittaa tosi paljon se, että koko tunti on
vain 55 minuutin mittainen. Siinä ajassa meinaa monesti tulla kiire, jos en ole
tarkkaan laskenut harjoituksen kestoa tai jos pitää levähtää kesken
harjoituksen pidempään kuin olen suunnitellut. Mutta joka kerta on ehditty
seuraavien alta pois.
4 kommenttia:
Minä aina odotan innolla minkä setin opettaja on valinnut! Omistan joitain kirjoja itsekin, ja kovasti olen odotellut, että joku opettaja vetäisi pop corn-setin (joku sen niminen), mutta vielä ei ole tärpännyt. Voihan niitä itsekin kotona tehdä, mutta kyllä se on ihan toinen juttu tunnilla käydä. Ylellisyyttä. Yllätyksellisyys on tuntien parasta antia. Ja itse rakastan kummallisia kriyoja - joskus ihan ihmettelee, että MITEN tämäkin on keksitty...-loomis
Ps. Hemputin monet kommentit olen kirjoitellut vain nähdäkseni kommenttiboksin menevän jotenkin jumiin ja sitten se jää...
Voi ei Loomis, tosi mukavaa että kuitenkin jaksat yrittää kommentoimista vaikka se ei aina onnistu. En tiennyt tällaisista ongelmista, enkä taida voida tehdä niille mitään.
Yllätyksellisyys ja vaihtelu on minustakin kundaliinijoogan parhaita puolia. Koskaan ei tiedä esim. että onko raskaimmat jutut heti alussa, keskellä vai lopussa. Tai että tuleeko niitä ollenkaan. Vai onko koko kriya tosi raskas.
Popcorn-sarjaa olen monesti katsellut mutta en ole koskaan sitä tehnyt tai ohjannut. Sarjan alussa on silta ja niska-hartiaseisonta, joita en omalle tiistairyhmälleni vielä tässä vaiheessa ainakaan ohjaa. (se silta - wheel pose - on sellainen, että en tule varmaan itse koskaan enää pääsemään siihen asanaan. Joskus nuorena se onnistui. Tokihan siitäkin on olemassa helpotettuja versioita.)
Minulle kävi niin, että maanantaina kun kirjoitin tuota postausta, valitsin harjoituksen ja meditaation jotka tiistaina ohjaisin. Sitten menin hyvillä mielillä nukkumaan. Sängyssä tuli vahva tunne, että valitsemani harjoitus on ihan väärä. Tai ainakaan se ei ole oikea seuraavaksi päiväksi. Mieleeni nousi toinen harjoitussarja, jota en ollut koskaan ohjannut. Aamulla kävin sen läpi, ja totesin että ei auta kuin vaihtaa suunnitelmaa ja ohjata se harjoitus, joka mieleeni pullahti aiemmista suunnitelmista huolimatta. Niin sitten tein, ja sain tunnin jälkeen kiitokset yhdeltä joogaajalta siitä, että olin valinnut juuri hänen sillä hetkellä tarvitseman harjoitussarjan. Näin se menee.
Tämä jumiutus on ihan laitekohtainen ongelma, tietokoneella sitä ei tapahdu, mutta iipadi reistaa.
Tosiaan, niin usein tuntuu tunnin jälkeen, että vaikka harjoitus ei välttämättä ole ollut sellainen kuin olisi toivonut tai halunnut, se on silti juuri sitä mitä on tarvinnut.
Ah, siis henkilökohtainen omenakoneongelma.
Minäkään en usein halua enkä toivo esimerkiksi venytysasanaa, tai muita vatsakeskusta (ja samalla vatsalihaksia) vahvistavia liikkeitä. Mutta ihan ehdottomasti tarvitsen niitä :D
Lähetä kommentti