sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Miten jooga sujuu tänään



Mitä enemmän käyn kundaliinijoogatunneilla ja aamusadhanoissa, sitä paremmin huomaan että fyysinen kuntoni ei ole ihan paras mahdollinen. Ei niin että se varsinaisesti mitään haittaisi, ei suinkaan, mutta niin vaan on. Heikoin kohta kehossani on alaselkä ja vatsa. Selän jäykkyys hankaloittaa joitakin asanoita, eikä vatsalihaksissa ole tarpeeksi voimaa kannatella jalkoja esimerkiksi venytysasanassa. Tämä nyt ei sikäli ole mitään uutta, että nuo kehon kohdat ovat suurin piirtein aina olleet se heikko lenkki. Se on kehoni ominaisuus, jonka kanssa elän. Sen sijaan ylävartalo on suhteellisen vahva ja kestävä, on aina ollut. Jaksan kannatella käsiä eri asennoissa, jos vaikka jalkojen kannattelu onkin vaikeaa.

Se, mikä tuntuu helpolta ja vaivattomalta on meditoiminen. Ja hengitysharjoitukset. Meditoimisen ymmärrän hyvin, olen sitä kovasti harjoittanut varmaankin viimeisen vuoden ajan. Ryhmässä meditoiminen on usein paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin yksin, mutta nykyisin tuntuu että humpsahdan nopeasti syvää meditaatioon ihan yksinkin, aamuharjoituksessani.

Hengitysharjoituksia en ole mielestäni tehnyt mitenkään erityisen paljon, mutta silti huomaan jonkinlaista muutosta niidenkin tekemisessä. En hauko henkeä entiseen malliin, vaan saan hidastettua hengitystäni ihan kunnolla. Ja pystyn pysäyttämään hengityksen paljon pidemmäksi ajaksi kuin ennen. Ikään kuin ne tukehtumisen tunteet, jotka ennen ovat hitaasti hengittämistä haitanneet, olisivat väistymässä. Tuskin vieläkään onnistuu yhden minuutin hengitys, eli 20 sekunnin sisäänhengitys, 20 sekunnin hengityksen pysäytys ja 20 sekunnin uloshengitys. En tiedä, en ole kokeillut, mutta luulen että nyt voisin alkaa harjoitella yhden minuutin hengitystä päätymättä haukkomaan ilmaa keuhkoihini kun tuntuu että tukehdun.

Se pitää vielä sanoa, että en ole erityisen huolissani jos jokin joogan osa-alue ei oikein suju entiseen malliin tai ylipäätään. Eikä jonkin osa-alueen kohentuminen kauheasti riemastuta; mukavaahan se on, mutta ei mitenkään erityisen tärkeää. Sen sijaan yritän, ja ainakin välillä onnistunkin suhtautumaan näihin havaintoihin neutraalisti. Totean, että tämä on tilanne juuri tällä hetkellä. Joskus toiste tilanne on sitten toinen, eikä se ole tätä parempi tai huonompi, vaan erilainen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä mielessä kundaliinijooga on niin armelias harrastus, minun on vaikea kuvitella, että kukaan kehittäisi paineita siitä, ettei taivu johonkin asentoon. Harrastan aina välillä vaihtelun vuoksi muutakin joogaa, ja on aina jonkinlainen kulttuurishokki, kun näillä tunneilla oikein tavoitellaan jotain asentoa. On toki ilahduttava tunne, kun huomaa pystyvänsä vaikka ajan kanssa johonkin tasapinoiluun, mutta jooga on paljon muutakin kuin akrobaattiset vartalosolmut ja käsitasapainoilut. Parhaimmillaan kundaliinijoogatunnin jälkeen on rauhallinen olo, kuin olisi ollut yhteydessä johonkin itseään suurempaan. Vaikka olisi joutunut keskeyttämään venytysasennon vaikka kuinka monta kertaa (miten se ei tunnu koskaan muuttuvan helpommaksi?). Akrobatiajoogan jälkeen minulla ei koskaan ole sellaista tunnetta, tai ainakin hyvin harvoin, vaan oloni on hyvin itsekriittinen, tunnen etten koskaan tule yltämään johonkin päälläseisonnan variaatioon. Ihan tajunnavirtana lähdin tätä kommenttia kirjoittamaan, mutta tästä tulikin oikein hyvä muistutus itselleni :). -loomis
Ja asiasta kolmanteen, tosi monet kriyat ovat juuri tätä käsien kannattelua jne, ja saan tosi usein hartiani kauheaan solmuun varsinkin jos teen niitä monena päivänä putkeen. Osaisitko neuvoa jotain kriyaa, jossa keskityttäisiin enemmän esim. alavartaloon?

Jagdev Kaur kirjoitti...

Niinpä. Joskus kundaliinijoogatunnilla tulee vastaan harjoitus, josta puolet jää tekemättä kun ei vaan onnistu. Ja silti tulee ihan älyttömän hyvä olo, eikä harmita yhtään.

Alavartaloon tai oikeastaan keskivartaloon keskittyvistä kriyoista tulee ihan ensimmäisenä mieleen Nabhi Kriya. Niitä on olemassa monta erilaista, mutta kaikki keskittyvät vatsakeskukseen ja sisältävät jalkojen veivaamista ja kannattelua. Löytyy googeloimalla. Nabhi Kriya for prana-apana sisältää käsillä tehtävän osion, eli se ei välttämättä ole juuri sitä mitä haet.

Yksi suosikkiharjoitussarjani on Relaxation series to remove negativity and tension, joka tehdään suurimmaksi osaksi vaakatasossa. Löytyy kirjasta Transitions to a heart-centered world, ja kirja löytyy netistä (en ole varma löytyykö kokonaan, mutta ainakin tämä harjoitus, tarkistin juuri).

Nämä tuli äkkiä mieleen. Tottakai muitakin on, pilvin pimein. Voin miettiä uudelleen jos osaat sanoa vielä tarkemmin millaista kriyaa haet.