Miten jooga sujuu tänään

Mitä enemmän käyn kundaliinijoogatunneilla ja aamusadhanoissa, sitä paremmin huomaan että fyysinen kuntoni ei ole ihan paras mahdollinen. Ei niin että se varsinaisesti mitään haittaisi, ei suinkaan, mutta niin vaan on. Heikoin kohta kehossani on alaselkä ja vatsa. Selän jäykkyys hankaloittaa joitakin asanoita, eikä vatsalihaksissa ole tarpeeksi voimaa kannatella jalkoja esimerkiksi venytysasanassa. Tämä nyt ei sikäli ole mitään uutta, että nuo kehon kohdat ovat suurin piirtein aina olleet se heikko lenkki. Se on kehoni ominaisuus, jonka kanssa elän. Sen sijaan ylävartalo on suhteellisen vahva ja kestävä, on aina ollut. Jaksan kannatella käsiä eri asennoissa, jos vaikka jalkojen kannattelu onkin vaikeaa.

Se, mikä tuntuu helpolta ja vaivattomalta on meditoiminen. Ja hengitysharjoitukset. Meditoimisen ymmärrän hyvin, olen sitä kovasti harjoittanut varmaankin viimeisen vuoden ajan. Ryhmässä meditoiminen on usein paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin yksin, mutta nykyisin tuntuu että humpsahdan nopeasti syvää meditaatioon ihan yksinkin, aamuharjoituksessani.

Hengitysharjoituksia en ole mielestäni tehnyt mitenkään erityisen paljon, mutta silti huomaan jonkinlaista muutosta niidenkin tekemisessä. En hauko henkeä entiseen malliin, vaan saan hidastettua hengitystäni ihan kunnolla. Ja pystyn pysäyttämään hengityksen paljon pidemmäksi ajaksi kuin ennen. Ikään kuin ne tukehtumisen tunteet, jotka ennen ovat hitaasti hengittämistä haitanneet, olisivat väistymässä. Tuskin vieläkään onnistuu yhden minuutin hengitys, eli 20 sekunnin sisäänhengitys, 20 sekunnin hengityksen pysäytys ja 20 sekunnin uloshengitys. En tiedä, en ole kokeillut, mutta luulen että nyt voisin alkaa harjoitella yhden minuutin hengitystä päätymättä haukkomaan ilmaa keuhkoihini kun tuntuu että tukehdun.

Se pitää vielä sanoa, että en ole erityisen huolissani jos jokin joogan osa-alue ei oikein suju entiseen malliin tai ylipäätään. Eikä jonkin osa-alueen kohentuminen kauheasti riemastuta; mukavaahan se on, mutta ei mitenkään erityisen tärkeää. Sen sijaan yritän, ja ainakin välillä onnistunkin suhtautumaan näihin havaintoihin neutraalisti. Totean, että tämä on tilanne juuri tällä hetkellä. Joskus toiste tilanne on sitten toinen, eikä se ole tätä parempi tai huonompi, vaan erilainen.