Mitä te teette saamillenne joulukorteille joulun jälkeen?
Minä olen säilönyt kortit (vanhimmat ovat pahvilaatikoissa vintillä), mutta jokunen vuosi sitten hyvä ystäväni sanoi, että ne voi myös hävittää. Niin hän kuulemma tekee. Ajatus kuulosti aika radikaalilta, mutta sitä pikkuhiljaa sulateltuani se kuulostaa myös aika hyvältä. Vapauttavalta.
5 kommenttia:
Loppiaisen jälkeen, kun korjaan Joulun pois, heitän samalla saamani joulukortit pois. Muutenkin, kun olen tehnyt "puhdistusta" parin viime vuoden aikana huushollissani, ihan pikku hiljaa, niin moni tavara on lähtenyt kiertoon tai ihan vaan roskiin. On se kyllä vapauttavaa, kun huomaa, että kaikkea vuosia säästämiään papereita, leikkeitä ym. ei enää tarvitsekkaan säästää. Jokin on mennyt eteenpäin - näin ajattelen.
Lasten valokuvista tehdyt kortit säilytän ja jos on oikein hieno tai liikuttava käsin tehty kortti. Ja muutosssa sitten lähtee kaikki. Pitäs muuttaa, siinä vapautuu monenlaisesta turhasta.
Vanhoista joulukorteista olen lapsen lasten kanssa ommellut rasiaksi, niin kuin silloin pienenä minäkin tein. Ennen kuin minusta tuli eläkeläinen, työpaikalle päiväkotiin vein myöskin vanhoja kortteja. Lapset tykkäsivät leikata kuvia, tehdä tauluja ja uusia kortteja vanhoista.
Hyvää Vuotta 2013 Sinulle.
Tuntuu kovalta heittää jätteisiin, mutta turha säilyttääkään. Olen ratkaissut asian niin että niitä käytetään takan sytykkeenä. Tuli on aina arvokas tapa hävittää jotain kunnioituksella. (esim. koiran kaluama ikoni)
Kiitos kommenteistanne, niiden tukemana on helpompi tehdä päätös korttien kohtalosta. Takkaan tai muuhun tulipesään kortit olisi mukava nakata, mutta tästä talosta on kaikki tulipesät remontoitu pois 70-luvulla. Enkä taida korttien takia kaivaa pallogrilliä kellarista.
Muutto myös edistäisi kertaheitolla oikein kunnolla tätä pikkuhiljaista tavaran hävittämistä. Mutta kun en halua muuttaa kotoani mihinkään! Ehkä jossakin vaiheessa on edessä jonkinlaista remonttia huone kerrallaan, enkä se viimeistelee tyhjennyksen.
Itse asiassa siippa on viime päivinä käynyt läpi omia arkistojaan. Nyt on meidän eteisessä polven korkuinen kasa hänen 20 vuotta vanhoja opiskeluaikaisia papereita odottamassa kuljetusta jätepaperin keräykseen. Näin se homma etenee.
Lähetä kommentti