sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkujouluissa



Olin eilen muiden joogaihmisten kanssa yhteisissä pikkujouluissa. Olipahan mahtavaa pitkästä aikaa tavata omia opettajia ja kollegoita. Hyvänen aika, itse asiassa vasta eilen tajusinkin kuinka vähän olen heidän kanssaan ollut syksyn mittaan tekemisissä. Olen vaan käynyt töissä ja pitänyt omat joogatuntini, mutta esimerkiksi aamusadhanoihin en ole millään jaksanut lähteä. Jotenkin sen kyllä sitten huomasikin, että en ole juurikaan ollut sangatin kanssa tekemisissä. Olin ihan pihalla ihmisten kuulumisista, ja muutenkin.

Pikkujouluissa oli monen eri joogasuunnan harrastajia ja opettajia. Yhdessä teimme muutaman meditaation, ja voi hitsi miltä tuntuikaan taas meditoida isomman porukan kanssa niin, että sai upota ihan niin syvälle meditaatioon kuin vaan. Kun itse ohjaan tuntia, en joko meditoi ollenkaan tai sitten vaan kevyesti. Aloin itkeä meditaation aikana, en tiedä miksi eikä sitä kai tarvitse tietääkään. Itku jatkui vielä tänään aamulla, kun tein oman harjoitukseni. Meditoidessa aloin taas itkeä; ehkä sitä itkua oli taas kerääntynyt minun sisään niin että sitä piti päästää ulos. Vaikka mitään ikettävää ei ole tapahtunut, ei ainakaan mitään surullista. Mutta sen tiedän, että tänään on ollut taas ihan tosi hyvä olo koko päivän. Monilla eri tavoin.

3 kommenttia:

Tea kirjoitti...

Kuulostaa jotenkin todella rahoittavalta ja vapauttavalta nuo sinun kyyneleet. :)

terhi kirjoitti...

Kuulostaa upealta myös tämä tapahtuma jossa olit, olisikin mahtavaa päästä samankaltaiseen joukkoon joskus mukaan. Ensi keskiviikkona olisi SJL-joogakerhon glögi-ilta, sekin varmaan kiva, vaikka en taida sinnekään päästä. Kaksi viimeistä kundaliinituntia syksyltä jää minulta pois lasten harrastusten takia, vaikka ottaa kyllä sydämestä. Vaan tiedän että vielä enemmän ottaisi, jos en menisi pojan soittokunnan joulusoittoja kuulemaan. Miten nämä eri joogasuuntien ihmiset ovat löytäneet tiensä yhteiseen pikkujoulun ja siellä yhteismeditaatioon?
Onnen ja helpotuksen kyyneleitä ne on, vai mitä?

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kyllä, hyviä kyyneliä. Enkä oikeastaan tahdo edes miettiä millaisista tunteista ne kumpuavat, pääasia että itkemisestä tulee hyvä olo.

Terhi, tottakai perhe ja lapset menevät joogan edelle. Kundaliinijoogatunteja tulee vielä, vaikka nyt vähän harmittaakin.

Eri joogasuuntauksia harrastavien ihmisten pikkujoulut ovat mahdollisia paikoissa, joissa eri joogasuuntauksia harrastetaan ja opetetaan rinta rinnan. Loppujen lopuksi kuitenkin "the Truth is one, the paths are many", ja se pätee joogaankin.