Olin eilen muiden joogaihmisten
kanssa yhteisissä pikkujouluissa. Olipahan mahtavaa pitkästä aikaa tavata omia
opettajia ja kollegoita. Hyvänen aika, itse asiassa vasta eilen tajusinkin
kuinka vähän olen heidän kanssaan ollut syksyn mittaan tekemisissä. Olen vaan
käynyt töissä ja pitänyt omat joogatuntini, mutta esimerkiksi aamusadhanoihin
en ole millään jaksanut lähteä. Jotenkin sen kyllä sitten huomasikin, että en
ole juurikaan ollut sangatin kanssa tekemisissä. Olin ihan pihalla ihmisten
kuulumisista, ja muutenkin.
Pikkujouluissa oli monen eri
joogasuunnan harrastajia ja opettajia. Yhdessä teimme muutaman meditaation, ja
voi hitsi miltä tuntuikaan taas meditoida isomman porukan kanssa niin, että sai
upota ihan niin syvälle meditaatioon kuin vaan. Kun itse ohjaan tuntia, en joko
meditoi ollenkaan tai sitten vaan kevyesti. Aloin itkeä meditaation aikana, en
tiedä miksi eikä sitä kai tarvitse tietääkään. Itku jatkui vielä tänään
aamulla, kun tein oman harjoitukseni. Meditoidessa aloin taas itkeä; ehkä sitä
itkua oli taas kerääntynyt minun sisään niin että sitä piti päästää ulos. Vaikka mitään ikettävää ei ole tapahtunut, ei ainakaan mitään surullista. Mutta sen tiedän, että tänään on ollut taas ihan tosi hyvä olo koko
päivän. Monilla eri tavoin.
3 kommenttia:
Kuulostaa jotenkin todella rahoittavalta ja vapauttavalta nuo sinun kyyneleet. :)
Kuulostaa upealta myös tämä tapahtuma jossa olit, olisikin mahtavaa päästä samankaltaiseen joukkoon joskus mukaan. Ensi keskiviikkona olisi SJL-joogakerhon glögi-ilta, sekin varmaan kiva, vaikka en taida sinnekään päästä. Kaksi viimeistä kundaliinituntia syksyltä jää minulta pois lasten harrastusten takia, vaikka ottaa kyllä sydämestä. Vaan tiedän että vielä enemmän ottaisi, jos en menisi pojan soittokunnan joulusoittoja kuulemaan. Miten nämä eri joogasuuntien ihmiset ovat löytäneet tiensä yhteiseen pikkujoulun ja siellä yhteismeditaatioon?
Onnen ja helpotuksen kyyneleitä ne on, vai mitä?
Kyllä, hyviä kyyneliä. Enkä oikeastaan tahdo edes miettiä millaisista tunteista ne kumpuavat, pääasia että itkemisestä tulee hyvä olo.
Terhi, tottakai perhe ja lapset menevät joogan edelle. Kundaliinijoogatunteja tulee vielä, vaikka nyt vähän harmittaakin.
Eri joogasuuntauksia harrastavien ihmisten pikkujoulut ovat mahdollisia paikoissa, joissa eri joogasuuntauksia harrastetaan ja opetetaan rinta rinnan. Loppujen lopuksi kuitenkin "the Truth is one, the paths are many", ja se pätee joogaankin.
Lähetä kommentti