Olin eilen kollegan kanssa ohjaamassa
pitkää meditaatiota, joka tällä kertaa oli ”vain” 62 minuuttia pitkä. Hieno
meditaatio, ja oli kaikin puolin aivan mahtavaa olla taas mukana. Ihmisiä oli sali melko lailla
pullollaan, mikä oli hämmästyttävää sikäli, että tämä meditaatio tuli melko
lyhyellä varoitusajalla. Muistaakseni siitä päästiin tiedottamaan vain vajaa
viikko sitten, sattuneesta syystä.
Tuli mieleen, että ihmisillä
näyttäisi olevan kaipuu meditoimiseen. Monilla niistäkin, jotka eivät
välttämättä halua käydä kundaliinijoogatunneilla. Tietenkin se on tässä ajassa
sikäli, että meditaatio on tietyllä tavalla muotia, ja mindfulness sekä muut
tekniikat ovat nousseet pintaan työtehoa ja yleistä hyvinvointia lisäävinä
tekniikoina. Mindfulnessia en tunne niin hyvin että sanoisin siitä mitään
enempää, mutta sen tunnistan kyllä, että nykyinen työelämä vaatii monilta
vastapainoksi joogan ja meditaation tyyppisiä harrastuksia. Tai jos ei nyt
aivan vaadi, niin ainakin ne auttavat kovasti.
Kundaliinijoogaperinteen
meditaatioita on tosi mukava ohjata ja välittää eteenpäin, koska ne ovat tietyllä
tavalla helppoja. Helppoja siis sikäli, että yleensä niissä on paljon puuhaa ja
tekemistä, esimerkiksi mantra, katseen kohdistus, joskus jokin pieni liike ja
ehkä hengityskuviokin mukana. Niihin keskittyminen helpottaa hiljentymistä ja
meditatiiviseen tilaan pääsemistä, ainakin minulla. Sen sijaan jos pitäisi vaan
istua hiljaa paikallaan ja meditoida ilman mitään tekemistä, käy se ainakin
minulle hankalaksi. Tietenkin senkin voi oppia, ja monessa perinteessä
tehdäänkin juuri niin. Tarkoitukseni ei ole niiden perinteiden meditointitapaa
väheksyä, vaan todeta että minulle ja luultavasti monelle muullekin sopii hyvin
sellainen puuhastelumeditointi, jota kundaliinijoogaperinteessä harrastetaan.
Nyt ei muuta kuin näillä eväillä
uuteen viikkoon. Mukavaa maanantaita kaikille!
2 kommenttia:
Minäkin pidän puuhastelumeditaatioista. Toistuvat liikkeet ja vaikka monotoninen mantra toimivat omalla kohdallani parhaiten mielen hiljentämisessä. Itseäni harmittaakin sellainen meditaatiomusiikki, joka on tehty perinteisen musiikin tyyliin, eli joka ei ole monotonista toistoa. Minulle meditaatio on silloin vain lauleskelua. Jotenkin niin kauan, kun mieleni odottaa kuulevansa jotain (poikkeavan kertosäkeen tai illalla miehen kuorsauksen), se ei lepää vaan on valppaana. Vähän aiheen vierestä...-loomis
Juuri näin :)
Miehen kuorsaus ei muuten haittaa aamuyöstä, mutta jos se kuuluu illalla ennen kuin on itse nukahtanut, niin voi vitsi miten se häiritsee.
Lähetä kommentti