Eilen kokoonnuimme meille valmistelemaan
juhannusaattoaamua. Kesäpäivän seisaus osuu tänä vuonna juhannusaatoksi, mutta
siitä huolimatta me pidämme pitkän meditaation. Mitään aavistusta ei ole siitä,
tuleeko paikalle ketään muita. Toivottavasti tulee, mutta jos ei tule niin ei
silläkään ole väliä. Me joka tapauksessa harjoittelimme mantraa ja
suunnittelimme käytännön asioita niin, että minä ainakin jo kihisen odotuksesta
ja innostuksesta. Vielä kolme yötä, sitten päästään tositoimiin.
Tänään ohjaan viimeisen viikkotuntini
ennen kuin se jää kesätauolle. Olen suunnitellut tämän tunnin sisällön
poikkeuksellisen huolellisesti, sillä viimeksi sanoin joogaajille, että tehdään
seuraavalla kerralla jotain hauskaa. Niin kuin kundaliinijooga ei olisi aina
hauskaa! Mutta ehkä jokin vatsakeskukseen keskittyvä harjoitus ei ole ihan yhtä
hauskaa kuin tanssiminen ja muu ilonpito. Tai ainakin se on eri tavalla
hauskaa. Tänään on siis luvassa tanssia lämmittelyksi, lyhyt kriya, ja sen
jälkeen meditaatio Taivaallisen Viestinnän muodossa.
Ensi viikolla alkaa
kundaliinijoogatuntien ohjaaminen toisessa paikassa, kun sijaistan hyvin
ansaittua kesälomaansa viettävää kollegaa.
Kesä näyttää tulleen
blogistaniaankin. Seuraamieni blogien kirjoittajat eivät päivitä ollenkaan
samaan tahtiin kuin muina vuodenaikoina. Ja tässäkin blogissa on kaikki
liikenne ja varsinkin kommentointi hiljentynyt. Ei se mitään, minä täällä
kirjoittelen aina kun aikaa ja sanottavaa löytyy – vuodenajasta riippumatta.
Ehkä taas syksyllä, kun ihmiset aloittavat uudet harrastukset ja ryntäävät
sankoin joukoin kundaliinijoogatunneille, he löytävät googeloimalla tiensä
tänne blogiin.
8 kommenttia:
Joskus ihan ihmetyttää, miten tänne pääkaupunkiseudulle ei ole siunaantunut kundaliinijoogakeskusta. Onhan täällä valikoimaa, tunti siellä, ja toinen täällä, mutta sellainen todellinen keskus puuttuu. Tämä tuli vaan mieleen, kun ajattelin, että kuulostaa niin mukavalle nuo suunnitelmanne. Itse en ole koskaan päässyt tekemään tuota taivaallista kommunikointia, mutta ehkä se on niin hyvä juttu, että sitä kannattaa odottaa :).
Suomalaiseen kesään kuuluu ihmisten häviö, työpaikoilta ja samalla kaikkialta. Minne lie menevät...
Oletko sinä muuten osallistumassa mihinkään kesän monista joogafestareista? Nyt tuntuu sille, että varmaan Suomeenkin saadaan lähivuosina joku oikein isompikin joogatapahtuma, kun tänä vuonna taisi olla sekä Turussa että Helsingissä festarit. -loomis
Toivoisin muuten postia opettajan näkökulmasta noista koulutusasoista. Nykyään joogaopetusta on ihan älyttömät määrät. Suomessa kundaliinjoogaa ei taida opettaa kuin muutama taho, mutta rajojen ulkopuolella sitten järjestetäänkin tästäkin joogan muodosta kuukauden intensiiviopekoulutuksia.
Elät tosi mielenkiintoista elämää! On ihanaa lukea aivan erilaisesta tavasta elää ja kokea kuin mitä itse teen. Joogasi tekisi kyllä minullekin erittäin hyvää. Uskon, että blogiin siis postaamiseen ja kommentointiinkin tulee välillä kummallinen väsynyt tilanne...itse en tahdo viitsiä avata kotona illalla konetta ja sitten komemntoinnitkin jäävät ja postauksetkin. Joskus käyn lukemassa työaikana (shh) ja kommentointiin ei olekaan sitten aikaa. Moni tuttuni on lopettanut bloginsa kokonaan mutta minä olen sinnitellyt jo v:sta 2008 mukana täällä. Täällä on tullut niin paljon "virtuaalisia" ystäviä, joiden elämää on mukava seurata! Sinunkin eloasi! Oikein hyvää juhannusta ja meditaatioita!
Loomis, ihan pääkaupunkiseudun kundaliinijoogasangatia mitenkään arvostelematta minua vähän ihmetyttää sama. Ja se, että aamusadhanoiden säännöllinen pitäminen näyttää täältä katsottuna olevan siellä niin hankalaa.
Mihinkään joogafestareille tai edes retriittiin en ole tänä vuonna jostain syystä lähdössä. Ei vaan tuntunut hyvältä ajatukselta. Loppukesästä vietän viikonlopun Saarijärven joogaopistolla, siinä on minun tämän vuoden festarointini :)
Toiveesi joogakoulutuspostauksesta on kuultu. Ja pistetty mietintämyssyyn hautumaan.
Vilukissi, ihan tavallista ja jokapäiväistä elämää minä elän, niin kuin me kaikki. Eikun oikeasti, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Oma elämä tuntuu usein niin arkiselta, että on hyvä muistaa sen ainutkertaisuus. Kiitos siis muistutuksesta.
Olen huomannut ihan saman, että blogielämä kulkee vähän kuin aaltoina. Joskus jaksaa kirjoittaa ja kommentoidakin vaikka kuinka, välillä taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Hassu olo on silloin, jos oma innostus viriää taas kun kaikki muut ovat jossain kesälomilla...
Vanhan Vuodatuksen tilastoista näki mihin kellonaikoihin ihmiset kävivät blogia lukemassa. Ja sen perusteella aika moni muukin lukee blogeja työaikana. Maanantaiaamu ja perjantai-iltapäivä olivat sen tilaston mukaan suosittuja lukuhetkiä, eli työviikon aluksi ja päätteeksi.
Toivottavasti sinnittelet vielä pitkään, Vilukissi. Jos sinä lopetat, jää blogistaniaan tosi iso aukko. Mutta ei mitään paineita... =D
Edelleen käyn säännöllisesti lukemassa blogiasi. Sitä on tosi mukava seurata. Toivottavasti kesän aikana kirjoittelet bogiisi.
Vai että Juhannusaatto Kesäpäivän seisauksen aikaan?! Mä olen sitä polvea, joka aina vaan viettää Juhannusaattoa 23.6. ja Juhannusta 24.4. Jotenkin mä olen nuo päivät sisäistänyt itseeni, vaikkei mulla mitään sen kummempaa vakaumusta ole noin ajatella. Onneksi mulla on vapaita, joten voin viettää Juhannusta sen "oikeina" päivinä.
Oikein mukavaa Juhannusta ja mukavaa kesää!
Itse en ole koskaan käynyt sadhanassa, osin koska se on hyvinkin epäsäännöllistä täällä, ja tietysti osaltaan, koska en vain ole saanut aikaiseksi. No, Tampere on meidän kundaliinijoogapääkaupunki!
Näitä joogakeskuksia tänne nousee kuin sieniä sateella, mutta ei vain kundaliinijoogakeskuksia :). Kai se osaltaan johtuu siitä, että opettajat tekevät opetusta lähes aina sivuhommina, ja onhan tämä marginaalinen joogan laji. Tosin kun niitä hajatuntejakin on niin paljon...nooh, ehkä joskus tulevaisuudessa pääkaupunkiseudun k-joogeillakin on oma olohuone :) -loomis
Lara, hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa! (Ajattelen kyllä mattojasi harva se päivä. Niihin liittyy nyt jokin henkinen lukko, jota en ala täällä blogissa enempää analysoimaan.)
Juhannuksen suhteen minulla ei ole mitään vanhoja tai uusia tottumuksia, mutta minusta loogisempaa olisi, jos juhannusaatto olisi 24. päivä. Silloin joulu ja juhannus, molemmat syntymäpäivät, menisivät kalenterin mukaan samalla tavalla.
Vuosia, vuosia sitten kun aloitin nykyisen kaltaisessa itsenäisessä ja vapaassa työssä, jossa ei ole työaikoja samalla tavalla kuin kaupan kassalla tai siivoojalla. Niin menin reippaana töihin juhannusaattonakin. Luulin että se on ihan normaali työpäivä. Työpaikalla oli aika hiljaista, ja ovet lukossa, joten päättelin että juhannusaatto ei sitten varmaankaan ole yleinen työpäivä. Minäkin päädyin tekemään vain puolikkaan työpäivän. Ja sen jälkeen olen pysynyt visusti pois työpaikalta juhannusaattoina.
Matoille on varmaan jossain kohtaa oma aikansa. Aikatauluhan sovittiin hyvin väljäksi.
Lähetä kommentti