Eilen tein pastaa ihan uudella,
omassa päässä kehitellyllä ohjeella. Tai no, kyseessä oli jälleen kerran ruoka,
joka perustui siihen mitä kaapista sattui löytymään. Ja puutarhasta, sillä
pastaan tuli myös tällaisia.
Ruohosipulin kukat olivatkin ruuassa yllättävän
voimakkaasti ruohosipulin makuisia. Ja kauniita! Mikäs niitä oli
rouskutellessa.
Pastaan tuli myös murustettua
fetajuustoa, pinjansiemeniä, yksi avokado, yhden limetin mehu ja reilusti
oliiviöljyä. Avokado on minulle uusi tuttavuus sikäli, että olen sitä kyllä
joskus maistanut ja todennut, että ei sovi minun makuun. Mutta juurikin viime
viikolla kun olin ulkona lounaalla, oli salaattiin laitettu avokadoa. Ja
huomasin, että se ei ollut ollenkaan hassumpaa. Niin paljon en vielä innostunut
että olisin itse ostanut meille kotiin avokadon, mutta sain sen ystävältäni,
joka kävi kylässä. Pitihän se sitten syödä pois. Siippa kyllä söi pastaa
kiltisti mutta syötyään totesi, että hän ei erityisemmin välitä avokadosta
lämpimänä, vaan syö sitä mieluummin kylmänä. No nyt tiedän tämänkin. Näin sitä
oppii uutta omasta aviomiehestään kaikkien näiden yhdessä vietettyjen vuosien
jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti