Muutaman päivän takaisessa postauksessa kirjoitin erilaisista reaktioista, joita voi joogatessa tai sen
jälkeen ilmetä. Tänään sain muistutuksen yhdestä reaktiosta, jota en ole
havainnut kuin kundaliinijoogaharjoitusta tehdessäni. Ja itse asiassa sama juttu
tapahtui heti silloin, kun tein elämäni ensimmäistä kundaliinijoogaharjoitusta.
Eli kyse on siitä, että jossakin
harjoituksen vaiheessa, jonkin asanan jälkeen sattuu päähän ihan kunnolla ja
kovaa. On kuin päänsärky olisi kerääntynyt ja kasvanut kaikkien edellä tehtyjen
harjoitusten vaikutuksesta, ja sitten yhtäkkiä onkin ihan todellinen jysäri.
Minulla, joka en päänsärkyjä harrasta kuin ihan poikkeusolosuhteissa. Tänään
päänsäryn ilmaannuttua mietin, että miten voi sattua näin kovaa päähän, ja
miten ikinä selviän sadhanan loppuun jos särky ei hellitä. Teimme vielä
viimeisen asanan, jossa keinuttiin istuma-asennossa ja laulettiin mantraa
samalla. Asanan aikana särky oli hävinnyt ihan jäljettömiin, ja oli taas hyvä
ja mukava olla.
Mantrojen aikana itkin taas. Siinä ei
ole mitään uutta, mutta aiemmin en ole itkenyt juuri tuon mantran, Rakhe
Rakhena Haaren aikana. Kohta käyvät kyllä tosi vähiin ne mantrat, joiden aikana
en ole vetistellyt. Paitsi en minä niitä edes muista, että minkä tahtiin olen
itkenyt ja minkä en. Tuon Rakhe Rakhena Haaren muistan, koska siinä on niin
paljon sanoja että sen toistamisessa saa olla ihan tarkkana. Yleensä se onkin
tainnut mennä enempi teknisenä suorituksena kuin mantran tuntemisena sydämessä.
Ehkä nyt viimein päästin mantran sydämeeni, ja se sai minut itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti