Eilen oli minun vuoroni vetää aamusadhana.
Onneksi sain apuja. Kryan eli harjoitussarjan ohjasi joogi, joka on lähdössä
elokuuksi New Mexicoon opiskelemaan kundaliinijoogaopettajaksi. Aivan mahtavaa
saada lisää kundaliinijoogaopettajia tänne, vaikka meitä jo koko joukko onkin.
Mutta koko ajan on tunne, että lisää tarvitaan jotta voidaan levittää
kundaliinijoogaa kaikkiin paikkoihin ja tarjota tunteja kaikille haluaville. Ja
tärkeää on myös se, että opettajat voivat sairastua, lomailla tai muuten olla
pois rauhassa, ja joku aina sijaistaa tunteja.
Kundaliinijoogan ikään kuin pääpaikka
on New Mexicon Espanolassa, ja siellä on aivan varmasti juuri se
opettajakoulutus, jossa on parhaat mahdolliset opettajat. Olen tosi onnellinen
kaikkien niiden puolesta, jotka pääsevät sinne opettajakoulutukseen. Itse en
kokenut voivani sinne lähteä, joten opiskelin kundaliinijoogaopettajaksi Suomen
Turussa. Ei ihan sama asia, mutta lopputulos on kuitenkin tärkein – min sain
koulutuksen ja valmistuin opettajaksi. Monilla opiskelumuodon valintaan
vaikuttaa ihan arkiset, käytännölliset asiat. Niin tietysti minullakin.
Joidenkin on helpompi irtautua arjesta kuukaudeksi ja vaihtaa maisemaa. Minulle
oli helpompaa pysyä täällä ja opiskella vuoden päivät.
Kun aloitin opettajakoulutuksen,
minulla ei ollut pienintäkään aikomusta opettaa kundaliinijoogaa. Sen sijaan
halusin syventää omaa tietämystäni, enkä kokenut siihen olevan muuta järkevää
tietä kuin opettajakoulutukseen osallistuminen. Ja sama tilanne oli useimmilla
opettajakoulutukseen osallistuneilla. Osa on alkanut opettaa valmistuttuaan,
osalla asia on vielä vähän vaiheessa. Ja ymmärrän hyvin, että opettamisen
aloittaminen saattaa kestää jonkin aikaa, siis siihen henkisesti ja
käytännöllisesti valmistautuminen. Toivottavasti kaikki kuitenkin jossain
vaiheessa opettavat, vaikkei siitä elämäntehtävää tulisikaan.
Jos kundaliinijoogaopettajakoulutusta
vertaa esimerkiksi Suomen Joogaliiton opettajakoulutukseen, on se ajallisesti
lyhyempi. Periaatteessa minä olen tämän ensimmäisen tason koulutuksen jälkeen
samalla tasolla kuin Joogaliiton kaksivuotisen perusopinnot-jakson suorittaneet
joogaohjaajat. Joogaopettajaksi tulisin sitten vasta myöhemmin, eli
kundaliinijoogassa tason 2 moduulit käytyäni. Joogaliiton puitteissa syventävät
opinnot kestävät neljä vuotta (!). En ole ollenkaan varma hakeudunko
kakkostason kursseille, tai ainakaan kaikille niistä. Aika näyttää. Nyt se ei tunnu mitenkään
tarpeelliselta, mutta kiinnostavalta kyllä.
Eräs kundaliinijoogaopettaja totesi
jokin aika sitten, että hänen mielestään joogaopettajakoulutuksessa tärkeintä
on se, että siitä saa siunauksen opettajuudelleen. Ymmärrän sen ainakin niin –
todennäköisesti tässä asiassa on muitakin tasoja ja merkityksiä –, että
asanoiden, linjausten, mantrojen oikean ääntämyksen ja muun ”tekniikan”
opettaminen ja oppiminen ei ole tärkeintä, vaikka tärkeäähän sekin toki on.
Vaan tärkeintä on henkinen puoli: yhdistyminen siihen joogien vuosituhantiseen
perinteeseen ja perintöön, jota me kannamme eteenpäin. Meidät on siunattu
joogan lähettiläiksi, eikä sitä tehtävää voi ottaa ihan kevyesti. Jos ei sitä
kannata liikaa märehtiäkään. Kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa siunaus annetaan,
mutta se on myös osattava ottaa vastaan.
9 kommenttia:
Varmaan yleisin syy opettajakoulutuksen käymiseen on halu syventää omaa tietämystään harrastuksestaan. En vain oikein ymmärrä miksei sitten ole tarjolla intensiivejä, jotka tähtäävät nimenomaan siihen, eivätkä opettajuuteen. Olen ehkä vähän kyyninen, mutta uskon, ettei koulutukset ehkä maksaisi niin paljoa ilman opettajuuteen valmistamista. Ihminen kuitenkin aina haluaa jotain konkreettista vastinetta rahoilleen. Mietin itse tuollaista kuukauden opiskelua ulkomailla, mutta kotona ajatus herättää närää. Perusteluina juuri rahanmeno, "kun siitä edes saisi jotain, olisi edes jokin tavara mikä jäisi käteen". Kai lupa toimia opettajana on vähän konkreettisempaa kuin mieltäavartavat meditaatiot...
Tämä on ehkä vähän henkilökohtainen kysymys esitettäväksi näin blogissa, mutta ihan tässä luontaisena jatkumona edellä esittämälleni asialle tuli mieleen, onko sinun parisuhteesi joskus joutunut koetukselle joogaharrastuksen takia? Minulla on takana pitkä parisuhde ja avioliitto. Tiedostan kyllä muuttuneeni paljon vuosien aikana, joissain asioissa ihan täysin erilaiseksi, ja ymmärrän kyllä, että vieläpä asioissa, jotka voivat olla toiselle isoja. Olen ihan välillä ihmetellyt, että miten mies niin jaksaakin. Mutta kyllä hän sitten joskus huonona päivänä on sanonut, että ei tunne minua enää. Ja samoin joskus itsestä tuntuu, että energeettisellä tasolla on aika kaukana toisesta. Nämä nyt on vaan huonojen hetkien tuntemuksia. Mutta nämä omat toiveet tästä harrastuksen syventämisestä...ne vaan taitavat mennä yli siipan sietokyvyn. Olen kyllä ajatellut, että toisaalta mikään henkinen kehitys ei vaadi mitään tiettyjä ulkoisia puitteita. Ei minun ole pakko matkustaa kauas, ja opiskella jonkun tietyn ihmisen johdolla. Ihmisenä vaan helposti kiintyy johonkin tuollaiseen ajatukseen. Joskus oikein ihanan joogatunnin jälkeen tulee vähän ahne olo, ja tuntuu, että voisi tähän hommaan oikein paneutua. Että josko se ihanuus vielä vähän lisää avautuisi sillä.
Tein muuten nyt vihdoin oikein profiilin! Ei tarvitse enää allekirjoitella erikseen :)
Kun kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan alkoi opettaa kundaliinijoogaa avoimesti kaikille, hän alkoi hyvin nopeasti opettaa kundaliinijoogaopettajia. Opettajat hän lähetti eri puolille maailmaa perustamaan joogakouluja ja opettamaan kundaliinijoogaa. Ja niin tämä joogamuoto alkoi levitä, ja aika hyvinhän se on levinnyt reilussa 40 vuodessa. Tätä taustaa vasten on oikeastaan aika luontevaa, että jos haluaa syventää joogaharrastustaan, on seuraava askel opettajakoulutus.
Se on kyllä ihan totta, että kundaliinijoogaopettajakoulutus on kallis. Mutta niin on monet joogaretriititkin. Tosin olen opettajakollegoiden tarintoita kuunnellessani huomannut, että jos opettajakoulutukseen todella haluaa, universumi järjestää rahat jostakin. Kuka saa perinnön, kuka rahalahjoituksia mistäkin. Niin minullekin kävi - sain sellaisen summan rahaa, että opettajakoulutukseen osallistuminen tuli mahdolliseksi.
Ja jos rahan puute on ongelma, on sen asian muuttamiseksi kaksi hyvää konstia. Yksi on tietenkin tehdä erilaisia vaurausmeditaatioita, niitä on kundaliinijoogaperinteessä runsaasti. Toinen on lahjoittaa rahaa pois, esimerkiksi hyväntekeväisyyteen tai jollekin itselle tärkeälle henkiselle järjestölle.
Parisuhteesta. Minusta vaikuttaa siltä, että siippa on ihan tyytyväinen minun joogaharrastukseen - niin kauan kuin hänen ei tarvitse joogata. Hän on tosi huomaavainen ja auttaa monissa asioissa, esim. siirtämään joogamusiikit levyltä ipodiin. Hän laittaa kotona ruuan valmiiksi sillä välin kun minä olen pitämässä tuntia. Ja aina tunnin jälkeen hän muistaa kysyä, että oliko hyvät yodat (tämä Tähtien sota -vitsi on hänen huumoriaan).
Mutta se on ihan selvä, että joogaharrastus on muuttanut minua ja sitä kautta meidän parisuhdetta. Yksi asia on se, että minä en ole enää niin äkkipikainen, kiukkuinen ja helposti räjähtävä kuin ennen. Olen paljon tasapainoisempi, onnellisempi ja rauhallisempi, ja se tietenkin helpottaa minun kanssa elämistä ja parisuhdetta ylipäänsä. Ja sitten välillä kun minulta menee hermo niin että sen taas kaikki huomaa, siippa miettii ääneeen että millainen minä mantaisin olla jos EN joogaisi. Ylipäänsä sanoisin, että meidän parisuhde on vain syventynyt ja muuttunut tosi hyvästä vielä paremmaksi joogan myötä.
Ja niinhän sitä sanotaan, että jossain vaiheessa joogapolkua ja samalla myös henkisen kehityksen polkua kaikki vahingolliset, ei-tyydyttävät ja turhat ihmissuhteet katkeavat. Mutta ne jotka jäävät jäljelle, syventyvät entisestään.
Hyvä Loomis, kun sanoit profiilistasi. Samalla huomasin, että blogiin on ilmaantunut muitakin enemmän tai vähemmän uusia profiilin omaavia lukijoita. Tervetuloa kaikille!
Kyllä minäkin uskon, että tuo koulutusasia järjestyy, sillä tavalla kun sen on tarkoitus järjestyä.
Jostain syystä se nyt vaan on mielessä usein, ensimmäinen reaktio oli ihan varmuus, että tuonne minä menen, kun luin ko. koulutuksesta. Itse en ajattele, että raha olisi ongelma, olisin ihan valmis vaikka lainaksi menemään, mutta meillä kaikki investoinnit päätetään yhdessä, joten siinä mielessä se kai on ongelma...jos ei toiselle voi perustella tämän investoinnin tarpeellisuutta. Mutta kyllä sekin asia järjestyy, niin kuin pitää.
Ja juu, kyllä meilläkin on pantu merkille emännän mielialan ja asenteen leppoistuminen -siinäkin määrin, että kaikenmaailman idunpuremisen ja hippihöpinän kestää, ainakin jotenkuten.
Mitenköhän yleistä innokkaiden kundaliinijoogien suhteissa on, ettei toinen osapuoli harrasta joogaa ollenkaan? Kuvittelisin, että kyllä se harrastuksena vaikuttaa läheisiin(kin) enemmän kuin esimerkiksi sähly.
Usein kannattaa luottaa ensireaktioon. Meidän mieli vaan toimii niin, että se alkaa keksiä kaikkia verukkeita, esteitä ja kysymyksiä, jotka muka ovat asian tiellä. Sen tiellä, mikä on ensin ollut kirkkaana ja voimakkaana mielessä.
Varmasti huomaat sitten kun on aika tehdä siirto asian suhteen. Ja voihan hyvin olla, että toinen osapuoli on silloin hyvinkin suopea siirrollesi.
En osaa yleisyyksistä sanoa, mutta kyllä tuttavapiirissä, siis lähinnä opettajakollegoiden joukossa on meidän kaltaisia pariskuntia, joista toinen opettaa joogaa, ja toinen ei joogaa ollenkaan. Ja niitä, joista molemmat joogaavat säännöllisesti. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ja niin kuin sanotkin, kun yksi perheenjäsen joogaa, se vaikuttaa ihan koko perheeseen. Usein joogan aloittaminen muuttaa esimerkiksi vuosikausia toistettuihin tapoihin riidellä. Kuvio muuttuu, kun yksi ei enää suostu samoihin reaktioihin ja vuorosanoihin kuin aiemmin.
Enpä tiedä, tuleeko sinulle jotain "hälytystä", kun näin vanhaa juttua kommentoi, mutta tuli mieleen, että olisipa mahtavaa jos tämä Espanolassa opiskellut tuttusi jaksaisi rustata kokemuksistaan vaikka yhdistyksen blogiin! Jos voit välittää hänelle tällaisen toiveen :)
Tulee sellainen hälytys, että näen kirjoitetut kommentit ilmestymisjärjestyksessä, ja mihin juttuun kommentti on kirjoitettu. Eli ihan vanhojakin voi kommentoida :)
Katsotaan mitä voin tehdä Espanolan koulutuksen kommentoinnin suhteen.
Hei!
Mielenkiinnolla olen lueskellut taivaltasi kundaliinijoogaopettajaksi. Sellaisen kysymyksen haluaisin esittää, että onko kundaliiniopettajakoulutukseen olemassa minkäänlaisia vaatimuksia? Olen tutkinut myös ohjaajatasoisia koulutuksia, ja niihin yleisestikin riittää kiinnostus omaan henkiseen kehittymiseen ja itse joogaamiseen.
Minä olen käynyt vain kundaliinijoogaopettajakoulutuksen (level 1), joka on periaatteessa ohjaajatasoinen. Siihen ei ole mitään vaatimuksia, paitsi muutama tonni rahaa, jotta voi maksaa koulutuksen. No olipas tylysti ilmaistu. Mutta kuitenkin. Eli jos kiinnostaa ja on varaa, niin koulutukseen vaan.
Kundaliinijoogaopettajille on olemassa myös opettajatasoinen koulutus (level 2), mutta en oikein tiedä mitä sillä tekisin. Toki jotkin sen koulutuksen modulit olisivat hurjan kiinnostavia, mutta eipä minulla ole erityistä syytä niitä käydä.
Lähetä kommentti