Otsikon vertaus ei ole minun
keksimäni, vaan sitä käytti joku opettajista kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa.
Olen jatkanut saman vertauksen käyttämistä, kun olen ohjannut kundaliinijoogaa
ja minulta on kysytty harjoitusten kestoista. Siis siitä kummallisuudesta, joka
kundaliinijoogassa on muihin joogamuotoihin verrattuna, eli kellon
käyttämisestä harjoitusten yhteydessä.
Kundaliinijoogassa muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta kaikille harjoituksille ja meditaatioille on annettu
tarkat ajat, kauanko ne kestävät. Yleensä kriyaa eli harjoitussarjaa tehtäessä
yhtä asiaa tehdään 1–3 minuuttia, mutta saattaa joskus seassa olla vaikka 7–15
minuutin mittaisia asanoita. Esimerkiksi. Opettajan tehtävä on ottaa huolehtia
ajan seuraamisesta harjoitusten aikana. Eli opettaja on yhdenlainen kellokalle
muiden tehtäviensä ohessa.
Niin se vedenkeitin. Tiettyä asiaa
harjoituksessa tehdään tiettyjen vaikutusten aikaansaamiseksi. Samalla tavalla
kuin vedenkeittimellä yritetään saada vesi kiehuvaksi. Se vaatii tietyn ajan
veden lämmittämistä. Samalla tavalla joogassa halutun vaikutuksen
aikaansaamiseksi pitää harjoitusta tehdä tietyn aikaa. Ja koska meissä ei ole
sellaista automaattista sammutusmekanismia kuin vedenkeittimessä, pitää jonkun pitää
huoli ajasta ja lopettamisesta ja siitä, ettei meidän sisäinen vedenkeittimemme
keitä yli.
Aina kaikki eivät pysty tekemään
harjoitusta joko ollenkaan tai koko sitä aikaa, joka olisi tarkoitus. Se ei
haittaa. Pienikin hetki, jonka pystyy harjoitusta tekemään, alkaa lämmittää
vettä meidän keittimessämme. Ja vähänkin lämmitetty vesi on parempi kuin kylmä,
vaikkei se nyt ihan kiehuisikaan. Ja jos jotakin harjoitusta ei pysty tekemään
ollenkaan, lämmittää meidän vettämme kaikki muut, eli vieressä lämpiävä
vedenkeittimien ryhmä. Lisäksi mielikuvaharjoitukset siitä, että teemme
harjoitusta, lämmittää vettä melkein yhtä hyvin kuin ”oikea” tekeminen. Ei siis
hätää jos kaikki harjoitukset eivät suju. Harvan keho niihin ihan kaikkiin
pystyykään, ainakaan ilman helpotuksia.
Kaikesta edellä sanomastani
huolimatta olisi kuitenkin tarkoitus, että kriyoja tehdään niissä
ohjeistettujen aikojen mukaan. Aikoja voi aina lyhentää, mutta niitä
lyhennetään samassa suhteessa ihan koko kriyasta, ei vain niistä asanoista, jotka
ovat itselle hankalia. Tästä poikkeuksena ihan lyhyet kriyan osat, minuutin
mittaisia osia ainakaan minä en lyhennä ollenkaan vaikka muita osia
lyhentäisinkin, sillä alle minuutin mittaisissa harjoituksissa se vesi ei kyllä
ehdi lämmetä juuri ollenkaan.
Tällainen kellon kanssa joogaaminen
tekee kundaliinijoogasta aika täsmällistä ja kurinalaistakin, siis muihin
joogamuotoihin verrattuna. Se tuo myös hyvin esiin ajan suhteellisuuden: kuinka
pitkä voikaan olla kaksi minuuttia raskasta harjoitusta, kun taas kaksi ja
puoli tuntia mantrameditaatiota vilahtaa ohi silmänräpäyksessä. Vai voisiko
sanoa, että aika on kehollista, kokemus ajasta riippuu kehon asennosta,
hengittämisestä ja muusta tekemisestä.