Sijaistusta

Tänään oli tullut päivän ensimmäinen tekstiviesti puhelimeen klo 5.59. Kollega kertoi sairastuneensa, ja kysyi voisinko sijaistaa hänen kaksi kundaliinijoogatuntiaan. Harmi vaan, etten huomannut viestiä heti aamusta, joten hän perui aamupäivän tunnin. Olisin minä sen voinut pitää, mutta en vilkuillut puhelintani tarpeeksi taajaan, eli olin autuaan tietämätön asiasta. Harvoin minulle viestejä tuohon aikaan päivästä tulee.

Illaksi olin suunnitellut pyykinpesua ja mukavaa yhdessäoloa siipan kanssa. Joka sitten vaihtui joogan ohjaamiseen. Pestään pyykkiä ja ollaan yhdessä vaikka sitten viikonloppuna, nyt naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Itse asiassa minulla on huomennakin tunti. Eli tunteja tulee pidettyä tällä viikolla neljä, mikä on ihan mukava juttu. Mutta sekin on sanottava, että en haluaisi pitää neljää tuntia säännöllisesti joka viikko, päivätyön ohessa.

Vakitunnilla ruuhkaa

Eilisellä viikoittaisella kundaliinijoogatunnilla oli tosi mukavasti ihmisiä, ja se tekee tuntiin ihan oman tunnelmansa. Tuntuu, että on paljon paremmat pöhinät ja voimakkaammat energiat liikkeellä. Ja näyttää siltä, että kaikille on kaiken tekeminen helpompaa, ja saman ilmiön kyllä muistan kokeneeni tunnilla joogatessa. Ryhmäenergia kantaa. Ja mantratkin saavat enemmän voimaa tai ainakin ääntä suuressa ryhmässä.

Kesän jälkeen tuo tiistain vakitunti alkoi niin, että ensimmäisillä kerroilla oli parikymmentä ihmistä joogaamassa. Ja sitten siitä väkimäärä alkoi pikkuhiljaa vähentyä aina muutamalla ihmisellä viikossa. Kunnes eilen oli taas yllättäen se parikymmentä. Ihmiset kyllä vaihtuvat, vaikka osa käykin joka tiistai aina kun vaan pääsevät. Osa käy sitten harvemmin, ja aina joku uusikin käy kokeilemassa, ja joko jatkaa siitä tai sitten katoaa yhtä kokemusta rikkaampana. Mutta siis pointti on se, että jos kaikki vakikävijät ja vähän harvemmin käyvät tulisivat joskus kaikki kerralla, alkaisi salissa seinät pahasti pullistella. Ehkä saliin mahtuisi juuri ja juuri 30 henkeä, jos oltaisiin ihan vieri vieressä.

Tänään ohjaan samassa paikassa tällä erää viimeisen keskiviikkotunnin. Keskiviikkoja päätettiin kokeilla lokakuun ajan yleisön pyynnöstä, mutta niillä tunneilla ei ole ollut ruuhkaa. Viikko sitten joogaajia oli kolme. Parhaimmillaan on ollut viisi. Eikä siinä mitään, ne ovat tosi mukavia tunteja myös, mutta vaan erilaisia kuin sellaiset, joissa tupa on täynnä.

Joogajakkara

Tunnetaan myös nimellä meditaatiojakkara. Hyvällä syyllä voisi kutsua joogamaailman satulatuoliksi.

Kuvassa näkyy kaikki tyhjät mehupullot, mutta älkää välittäkö niistä (tai siitä, etten jaksa rajata kuvaa).

Tämä on ihan käsityötä, isäni nikkaroima. Oletan, että olisin tuollaisen juuri ja juuri osannut itsekin tehdä – en yhtä taidokasta kuin tämä, mutta kuitenkin – vaan ei ole nikkarointitiloja, kaikkia tarvittavia työkaluja, eikä materiaaleja joista tehdä. Vielä tuon istuinosan voisi päällystää kankaalla ja laittaa vähän toppausta alle, jos haluaisi. Luulen, että minä pitäydyn tässä askeettisemmassa mallissa.

Meditaatiojakkaroita myös myydään netissä. Joko taittuvilla tai suorilla jaloilla. Kannattaa harkita oman tekemistä tai ostamista, jos pitkään istuminen on ongelma. Meditaatiojakkaralla saa tosi mukavan ja suoraselkäisen istuma-asennon, jotkut melkein nukkuvat jakkaralla sadhanassa.

Ajastin

Eilisestä teemasta päästäänkin suoraan käytännön asioihin, eli ajastimeen jota kundaliinijoogaharjoitusta tehtäessä tarvitaan. Minäkin yritin aluksi toimia kännykän ajastimen/kellon kanssa, mutta eipä siitä oikein tullut mitään. Joten hankin Sat Nam Versand –verkkokaupasta tarkoitukseen sopivan ajastimen.

 

Verkkokaupassa oman ajastimeni nimi on Yoga Timer Deluxe. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Yoga Timer Asana. Molemmissa on tarvittavat toiminnot, eli ajastimen saa äänettömälle, jolloin merkkinä toimii punainen, vilkkuva valo. Tämä on hyvä toiminto kun ohjaa joogaa. Kun tekee harjoitusta yksin, pitää käytössä olla äänimerkki, ettei tarvitse aukoa silmiä. Ihan hyvä on ajastimessa olla myös kaksi ajanottoa, vaikkei sitä kovin usein tarvitse. Joskus kuitenkin. Lisäksi helppokäyttöisyys on iso plussa, ja helppokäyttöisiä nämä ajastimet todellakin ovat.

Olen nähnyt samaa ajastinmallin myös laboratorion näytteenottohuoneessa. Eli ei niitä ole joogaa varten alun perin suunniteltu. Ajastimen nimi on Oregon Scientific, ja epäilen, että sen voisi löytää myynnistä myös jostakin ihan muualta kuin joogavälinekaupasta.

Niin, ja se sininen laatikko ajastimeni vieressä. Sen olen saanut lahjaksi. Alun perin laatikon sisällä oli koru, jota olen jopa käyttänyt muutaman kerran. Laatikko sen sijaan on jatkuvassa käytössä, sillä ajastin mahtuu laatikkoon hyvin, eikä näin tarvitse epäillä että ajastin piippailee itsekseen repussa.

Ihminen on kuin vedenkeitin

Otsikon vertaus ei ole minun keksimäni, vaan sitä käytti joku opettajista kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa. Olen jatkanut saman vertauksen käyttämistä, kun olen ohjannut kundaliinijoogaa ja minulta on kysytty harjoitusten kestoista. Siis siitä kummallisuudesta, joka kundaliinijoogassa on muihin joogamuotoihin verrattuna, eli kellon käyttämisestä harjoitusten yhteydessä.

Kundaliinijoogassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikille harjoituksille ja meditaatioille on annettu tarkat ajat, kauanko ne kestävät. Yleensä kriyaa eli harjoitussarjaa tehtäessä yhtä asiaa tehdään 1–3 minuuttia, mutta saattaa joskus seassa olla vaikka 7–15 minuutin mittaisia asanoita. Esimerkiksi. Opettajan tehtävä on ottaa huolehtia ajan seuraamisesta harjoitusten aikana. Eli opettaja on yhdenlainen kellokalle muiden tehtäviensä ohessa.

Niin se vedenkeitin. Tiettyä asiaa harjoituksessa tehdään tiettyjen vaikutusten aikaansaamiseksi. Samalla tavalla kuin vedenkeittimellä yritetään saada vesi kiehuvaksi. Se vaatii tietyn ajan veden lämmittämistä. Samalla tavalla joogassa halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi pitää harjoitusta tehdä tietyn aikaa. Ja koska meissä ei ole sellaista automaattista sammutusmekanismia kuin vedenkeittimessä, pitää jonkun pitää huoli ajasta ja lopettamisesta ja siitä, ettei meidän sisäinen vedenkeittimemme keitä yli.

Aina kaikki eivät pysty tekemään harjoitusta joko ollenkaan tai koko sitä aikaa, joka olisi tarkoitus. Se ei haittaa. Pienikin hetki, jonka pystyy harjoitusta tekemään, alkaa lämmittää vettä meidän keittimessämme. Ja vähänkin lämmitetty vesi on parempi kuin kylmä, vaikkei se nyt ihan kiehuisikaan. Ja jos jotakin harjoitusta ei pysty tekemään ollenkaan, lämmittää meidän vettämme kaikki muut, eli vieressä lämpiävä vedenkeittimien ryhmä. Lisäksi mielikuvaharjoitukset siitä, että teemme harjoitusta, lämmittää vettä melkein yhtä hyvin kuin ”oikea” tekeminen. Ei siis hätää jos kaikki harjoitukset eivät suju. Harvan keho niihin ihan kaikkiin pystyykään, ainakaan ilman helpotuksia.

Kaikesta edellä sanomastani huolimatta olisi kuitenkin tarkoitus, että kriyoja tehdään niissä ohjeistettujen aikojen mukaan. Aikoja voi aina lyhentää, mutta niitä lyhennetään samassa suhteessa ihan koko kriyasta, ei vain niistä asanoista, jotka ovat itselle hankalia. Tästä poikkeuksena ihan lyhyet kriyan osat, minuutin mittaisia osia ainakaan minä en lyhennä ollenkaan vaikka muita osia lyhentäisinkin, sillä alle minuutin mittaisissa harjoituksissa se vesi ei kyllä ehdi lämmetä juuri ollenkaan.

Tällainen kellon kanssa joogaaminen tekee kundaliinijoogasta aika täsmällistä ja kurinalaistakin, siis muihin joogamuotoihin verrattuna. Se tuo myös hyvin esiin ajan suhteellisuuden: kuinka pitkä voikaan olla kaksi minuuttia raskasta harjoitusta, kun taas kaksi ja puoli tuntia mantrameditaatiota vilahtaa ohi silmänräpäyksessä. Vai voisiko sanoa, että aika on kehollista, kokemus ajasta riippuu kehon asennosta, hengittämisestä ja muusta tekemisestä.