On taas se vuodenaika. Lapsena
rentukka oli suosikkikukkani, en tiedä miksi. Jotenkin se liittyi siihen, että
meidän takapihan takana, vanhan lähteen ympärillä kasvoi rentukoita. Tänään rentukoita näkyi
pyörälenkillä. Oli niin tuulinen päivä, että katsoimme parhaaksi pyöräillä
off-roadia hybrideillä. No ei mitään oikeaa maastoajoa, vaan metsään tehtyä
kevyen liikenteen väylää pitkin. Siellä ei tuuli tuntunut niin pahasti. Ja
samalla näki rentukoiden kukkivan.
Meillä on tapana tarkistaa tuulen
voimakkuus ja suunta ennen kuin lähdemme pyörälenkille. Otamme tuulen huomioon
reitin valinnassa niin, että loppumatka kotia kohti pitää päästä myötätuuleen.
Yleensä se tarkoittaa sitä, että alkumatka ajetaan vastatuuleen. Tänään siis
ajoimme metsän siimeksessä vastatuuleen alkumatkan, joka yllättäen veikin
meidät järven rantaan ravintolan terassille. Tai ei se oikeasti mikään yllätys
ollut, käymme siellä joka kesä. Siippa sai nestemäisen lounaan, ja minullekin
löytyi alkoholitonta siideriä eilisten uskovaisten häiden jäljiltä. Täydellistä!
Kotimatkan ajoimme tietä pitkin
myötätuuleen. Matkalla kävimme automarketissa ostoksilla. Pyörät jäivät tuttuun
paikkaan parkkiin, mutta kun palasimme kaupasta, olivat ne molemmat nurin.
Liekö tuulella ollut osuutta asiaan, mutta joka tapauksessa siipan pyörä oli
kaatunut ensin ja kaatanut minunkin pyöräni. Olivat saaneet aika tällin,
molemmat. Minun pyörästä oli mennyt seisontajalka poikki, ja vaihteet
reistasivat kotimatkalla niin, että ketjut tippuivat kaksi kertaa. Siipan pyörä
ei myöskään toiminut niin kuin piti, mutta kotiin pääsimme silti.
Harmitti se seisontajalan
katkeaminen, sillä tarvitsen pyörää huomenna ja ylihuomenna, ja minun pitää
pystyä se myös parkkeeraamaan kaupungille paikkoihin, joissa ei ole kunnollista
pyörätelinettä. Niinpä siippa näppäränä miehenä siirsi pyörääni jalan
ikivanhasta, käytöstä enimmäkseen poistetusta pyörästä – siitä samasta, johon
jumituin kaakelilaatikon kanssa toissapäivänä. Lähipäivien ajot on siis
pelastettu, mutta tuo saa nyt olla kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu. Haluan
pyörääni paremman, siis ihan kunnollisen jalan, ja sellainen tuo
väliaikaisratkaisujalka ei ole.
Toivottavasti ketjut eivät enää
tipahtele kun ajelen kaupungilla.
No nytpä huomasin, että tämä päivitys oli luonnos-tilassa, vaikka luulin julkaisseeni tämän. Höh. No, tulee vähän jälkijunassa.
No nytpä huomasin, että tämä päivitys oli luonnos-tilassa, vaikka luulin julkaisseeni tämän. Höh. No, tulee vähän jälkijunassa.
2 kommenttia:
Parempaa onnea pyöräilyyn. Harmillisia nuo "turhat" haaverit.
Kiitos Sorvatar :)
Kaikkea sattuu, ei voi mitään.
Lähetä kommentti