tiistai 7. elokuuta 2012

Syksyn kundaliinijoogatuntien alku




Minulla oli tänään ensimmäinen syksyn kundaliinijoogatunneista. Siis niistä, joita ohjaan; en tiedä miten ehdin enää käydä muiden ohjaamilla tunneilla. Ehkä joskus kuitenkin.

No, tämän päivän tunti oli liikuntapaikassa, jossa on paljon muutakin toimintaa. Olin käynyt siellä etukäteen tutustumassa paikkoihin ja toimintaan. Stereoista sanottiin, että joku voi sitten tunnin aluksi näyttää kuinka ne toimivat. Niin minä menin sinne tänään Ipodini kanssa, ja aloin kysellä piuhan päätä jonka voisin podiin työntää. Ei siellä ollut sellaista. Siellä ei kuulemma kukaan käytä Ipodia, vaan ohjaajat soittavat cd-levyjä.

Sitten tulikin tenkkapoo. Olin valmistautunut ohjaamaan harjoituksen, jonka viimeisessä osassa olisi tarvittu mantraa. Sellaista mantraa, jonka vetäiseminen ilman säestystä tuntui jos ei nyt mahdottomalta, niin ainakin turhan vaikealta. Onneksi olin päätynyt paikalle hyvissä ajoin; tein nopean päätöksen ja vaihdoin vielä harjoitussarjan toiseen. Sellaiseen, jossa ei mantroja tarvittu. Alku- ja loppumantrat sujuivat kyllä hyvin ilman säestystäkin.

Kyseisessä paikassa joogatunti on vain tunnin mittainen. Ja se on lyhyt aika se. Harjoitussarja on valittava huolella, että sen ehtii tehdä. Meditaatio sekä hengitysharjoitukset jäävät pois, jollei sellaisia satu sisältymään itse harjoitussarjaan. Eli vähän typistettyä kundaliinijoogaa taitaa joutua ohjaamaan, mutta parempi sekin on kuin ei mitään. Ja ehkä vielä joskus saan tungettua johonkin väliin jonkin hengitysharjoituksenkin. Aion ainakin yrittää.

2 kommenttia:

Loomis kirjoitti...

Itse olen arastellut tarjolla olevia 60min harjoituksia, koska hieman pelkään, että niissä jää uupumaan jotain rentouttavuuden saralla. Yleensä muilla joogatunneilla loppurentoutus on naurettavan lyhyt ja tunnelma onmaan makuuni liian hosuva. Kundaliinijoogassa suhteellisen pitkä rentoutus yhdistettynä meditaatioon on ihan lyömätön, tällainen aika takakireä tyyppikin ehtii vähän päästää irti. Tosin tiedän kokemuksesta, että hyvä ohjaaja saa 60 minuuttia jotenkin tuntumaan pitemmältä ja lyhyt harjoitus on aina parempi kuin ei harjoitusta ollenkaan :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Myönnetään, ensimmäisellä ohjaamallani tunnin mittaisella tunnilla loppurentoutus jäi naurettavan lyhyeksi. Pistän sen osin kokemattomuuteni piikkiin. Ja sen piikkiin, että huomasin joogaajien tarvitsevan monia lepotaukoja kesken harjoituksen. Eli levättiin kyllä, mutta enempi asanoiden välissä kuin lopussa.

Itse olen käynyt tunnin mittaisilla tunneilla aamuisin. Jostain syystä tuntien suunnittelijat ovat sitä mieltä, että aamuisin tunti riittää koska pitää ehtiä töihinkin. Usein tunti riittääkin, koska heti aamusta on hyvin meditatiivisessa tilassa ihan valmiiksi. Ei ole päivän hössötyksiä ja tohinoita päällimmäisenä mielessä.