Kysely

Mitä te teette saamillenne joulukorteille joulun jälkeen?

Minä olen säilönyt kortit (vanhimmat ovat pahvilaatikoissa vintillä), mutta jokunen vuosi sitten hyvä ystäväni sanoi, että ne voi myös hävittää. Niin hän kuulemma tekee. Ajatus kuulosti aika radikaalilta, mutta sitä pikkuhiljaa sulateltuani se kuulostaa myös aika hyvältä. Vapauttavalta.

Yhteenvetoa päättyvästä vuodesta

Tähän aikaan vuodesta on tapana tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Minusta se on vaikea tehtävä, enkä oikein osaa sanoa kuluneesta vuodesta juuri mitään. Taas yksi vuosi takana. Odotan innolla seuraavaa vuotta, josta näyttää tulevan oikein hyvä.

Sen voisin todeta, että vuoden aikana minusta on tullut kundaliinijoogaopettaja. Sekä virallisesti – olen tehnyt opinnot loppuun ja saanut todistuksen – mutta myös sen puolesta, että olen opettanut useita ryhmiä ja omaksunut joogaopettajan identiteetin. Jos en ihan täydellisesti niin ainakin suurelta osin. Eli sillä saralla on vuodessa tapahtunut aika paljon.

Päivätyön puolella olen kokeillut uutta työtä toisella paikkakunnalla, ja todennut että se ei ole minun paikkani. Työsuhde loppuu samaan aikaan kuin vuosikin. Ja uuden vuoden alussa aloitan työt kotipaikkakunnallani, samassa työpaikassa jossa olen ollut ennenkin, mutta nyt vähän eri tehtävissä. Eli päivätyössäni en ole vuodessa päässyt kovinkaan pitkälle, mutta olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampi taas.

Mitäpä muuta? Vai joko tässä olisi kylliksi yhteenvetoa? Ei muuta kuin sydämellisesti tervetuloa vuosi 2013.

Seitsemän minuutin kynnys

Kirjoitin ennen joulua meditaatiosta, jota aloin tehdä aamuisin. Siinä kädet ojennetaan sivuille, ja niitä pidetään ojennettuina koko meditaation ajan. Aloitin neljän minuutin mittaisella meditaatiolla, ja tarkoitukseni oli pidentää sitä yhteentoista minuuttiin. Nyt olen kuitenkin jumissa seitsemän minuutin kohdalla.

Tästä jumittautumisesta pääsisi irti kun lisäisin kelloon vaikka 30 sekuntia aikaa, ja tekisin meditaatiota pidempään. Mutta mieli keksii erilaisia syitä, miksi ajan lisääminen ei ole ollenkaan hyvä idea. Mielen mielestä en jaksa pidempään, sillä jo nyt käsivarret tärisevät ihan mukavasti viimeisten minuuttien ajan. Mielen mielestä myös hartialihakseni ovat nyt vaan sellaisessa tilassa, ettei ajan lisääminen ole mahdollista. Oikeasti mieli pitkästyy meditaation aikana ihan kunnolla, ja ehkä lisäpitkästymistä välttääkseen vetoaa kehoon liittyviin syihin, joiden takia aikaa ei muka kannata lisätä.

Olen antanut mielen keksiä tekosyitään jo monena päivänä, ja tehnyt vain sen seitsemän minuuttia. Kun on ollut matkustamista, ja kaikkea. Mutta tämä ei voi jatkua. Ehkä jo heti huomenna mieli saa antaa periksi, ja istua meditoimassa sen seitsemän ja puoli minuuttia. Keho siihen ihan varmasti pystyy, varsinkin jos saan mielen tekemään yhteistyötä kehon kanssa vastaan hangoittelemisen sijaan.

Takaisin taas

Palasimme takaisin lumisille kotikonnuille viime yönä. Ihan mukava oli tulla kotiin, en minä tämän pidempää lomaa kaivannutkaan. Nyt on jo ensimmäinen koneellinen pyykkiä pestynä, jääkaappi täytetty ruualla, ja siippa on purkanut oman osuutensa matkalaukuista. Minun tavaroita lojuu vielä parissa epämääräisessä kasassa lattialla, mutta kyllä nekin siitä katoavat ihan kohta.

Tänään meidät on pyydetty sukuloimaan ja syömään jouluruokia. Eli ihan kokonaan ei niiltä vältytty, vaikka kuinka yritettiin. No, ehkä kerran vuodessa vielä menettelee. Minulle perinteinen joulupöytä on vähän ankea paikka, kun en syö lihaa enkä kalaa. Se on sitten rosollia, rosollia ja rosollia. Ja ehkä pieni nökäre porkkanalaatikkoa.

Matkakuvia

Ensikohtaaminen

Tänä aamuna tapasin elämäni ensimmäisen kerran torakan meidän hotellihuoneen vessassa. Aika pitkään olen onnistunut torakoita välttelemään, vaikka olemme siipan kanssaa kuitenkin jonkin verran reissanneet. Kohtaaminen torakan kanssa oli molemmin puolin kohtelias ja eleetön. Minä jatkoin omia tekemisiäni, ja torakka käveli raollan olevasta ovesta ulos. (Kappaleenvaiho ei näköjään toimi nyt, joten teksti tulee yhteen pötköön. Koittakaa kestää.) Tarkoitukseni on laittaa kuvia teille jossakin vaiheessa - ei torakasta vaan jostain muusta. Pitää vaan ensin ottaa ne kuvat; homma on työn alla.

Lähdön tunnelmaa

Joulu on jo sen verran lähellä, että meidän on aika pakata reput ja matkalaukut ja poistua maasta. Lähteä vähän lämmittelemään ja tankkaamaan valoa kevättalvea varten. Mennä patikoimaan tulivuoren rinteitä pitkin. Joogaa unohtamatta; oletettavasti minun harjoitukseni jatkuu taas hotellihuoneen vessassa, etten häiritsisi nukkuvaa siippaa.

Oikein mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille. Muistakaa kohtuus joulupöydässä. Ja sitten kun olette syöneet liikaa, oloa helpottaa kun istuu muutaman minuutin timantti-istunnassa kantapäiden päällä (jos polvet ja keho muutenkin sallii). Se asana auttaa sulattamaan vaikka pieniä kiviä.

Aamuharjoituksen uusintaa

Sekin mukava puoli töiden loppumisessa on, että nyt eivät aamut ole enää kiireisiä kun ei tarvitse ehtiä junalle. Niinpä voin tehdä vähän pidemmän joogaharjoituksen jos siltä tuntuu.

Itse asiassa juuri tänään uusin vähän joogaharjoitukseni sisältöä. Edelleen aloitan lukemalla Japjin. Sitten teen muutaman lämmittelyliikkeen, mutta kyllä täytyy sanoa että asanoiden tekeminen on jäänyt viime aikoina aika vähälle. Enkä muista koska olisin tehnyt jotakin kriyaa osana harjoitustani. Ehkä joskus alkusyksystä. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aamuisin aikaa. Olen siis tehnyt muutaman täsmäasanan, yleensä aikalailla samoja koska se oma keho tarvitsee kaikista eniten juuri niitä tiettyjä liikkeitä. Tarpeen mukaan olen tehnyt myös muita liikkeitä. Asanoiden jälkeen olen tehnyt ja edelleenkin teen jonkin meditaation.

Tänään aloitin ihan uuden meditaation tekemisen, ja ajattelin tehdä sitä ainakin 40 peräkkäisenä päivänä. Usein teen harjoitussarjaa tai meditaatiota jonkin aikaa, niin että pääsen tutustumaan siihen ja sen vaikutuksiin oikein kunnolla, mutta nyt ajattelin oikein laskea päiviä ja tähdätä siihen 40 päivään. Ihan jo siitäkin syystä, että kyseessä on minulle tosi tärkeä ja tarpeellinen harjoitus.

Meditaatiossa istutaan risti-istunnassa ja ojennetaan käsivarret suoriksi sivuille. Kuuluu siihen muutakin, mutta en nyt selitä kaikkia yksityiskohtia. En ole hetkeen aikaan tehnyt mitään sellaista missä kannatellaan käsiä, joten tänään iski vähän epäusko että kuinka mahdan jaksaa. Tähtään siihen, että teen meditaatiota 11 minuuttia kerrallaan, mutta aloitin tänään 4 minuutilla. Heti kun aloitin, yritti mieli väittää että en tule jaksamaan. Ei pysy kädet ojennettuina. Jatkoin silti, ajattelin että katsotaan kuinka käy. Sen verran mieli sai uskoani horjutettua, että katsoin kesken meditaatiota kelloa. Kelosta huomasin, että olin jo puolessa välissä, ja silloin tiesin jaksavani loppuun asti. Ai hitsi miten hyvältä tuntui koko ylävartalossa kun homma oli ohi ja saatoin laskea kädet alas.  Huomenna lisään aikaa minuutin, ja niin etenen joka päivä kunnes teen meditaatiota sen 11 minuuttia päivässä. Tosin voi olla, että jossakin vaiheessa pystyn lisäämään vain 30 sekuntia päivässä, mutta ei se haittaa.

Missä sinä olet kun aika pysähtyy?

Ensi perjantaina eli 21.12.2012 on taas talvipäivän seisaus, eli vuoden lyhyin päivä. Se on tärkeä päivä vuodenkierrossa. Sitä päivää olisi hienoa lähteä joskus viettämään yhdessä kundaliinijoogaihmisten kanssa, isommassa porukassa. Voisi lähteä vaikka USA:an 3HO:n Winter Solstice –festareille. En ole varma pidetäänkö festari joka vuosi samassa paikassa, en ole seurannut asiaa, mutta ainakin tänä vuonna se näyttää olevan Floridassa. Talvipäivän seisauksen festarit on ihan varteenotettava vaihtoehto kesän joogafestareille Euroopassa, sillä minusta ei ole mitään syystä lähteä Suomen kesästä, oli se sitten miten sateinen hyvänsä, helteiseen Ranskaan. Tai muualle Keski-Eurooppaan; suurimmat festarit on Ranskassa mutta muualta löytyy pienempiä häppeninkejä.

Tämän vuoden talvipäivänseisaus on aika poikkeuksellinen, sillä taivaankappaleet muodostavat juuri silloin harvinaisen kuvion, ja sanotaan että aika pysähtyy hetkeksi. Sen jälkeen me siirrymme uuteen aikaan, tai ainakin siirtymäaikaan joka johtaa uuteen aikaan. Tähän ymmärtääkseni liittyy ne kaikki Maya-kalenterin tulkinnasta johtuvat panikoinnit maailmanlopusta. Ei maailma lopu tai lakkaa olemasta, aikakausi vaan muuttuu toiseksi.

Meitä on jo pitkään valmisteltu tähän aikakauden muutokseen. Oletko huomannut? Se, olemmeko siltikään valmiita, riippuu paljon meistä ja meidän vastaanottavaisuudesta sille, mitä tuleman pitää. Ei ole ollenkaan hullumpi idea aloittaa talvipäivänseisauksen päivää eli perjantaita meditoimalla hetki, ja siten valmistautumalla tulevaan. Tai siis meditoiminen on hyvä idea aina, mutta juuri perjantaiaamu on erityisen, poikkeuksellisen hyvä hetki siihen. Esimerkiksi tämä meditaatio on aina paikallaan, mutta totta kai mikä tahansa meditaatio käy.