Online ja sevasta

Tarkoitus oli osallistua eilen online-sadhanaan. Yhden online-sadhanan väliin jääminen riitti, ja mieli alkoi jo kaivata siihen puuhaan, vaikka sitten oman läppärin äärellä. Mikään varsinainen yllätys ei ollut se, että heräsin hyvissä ajoin, aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Olin siis valmiina omalla joogamatollani jo puoli tuntia ennen sadhanan aloitusaikaa. Linkki sadhanaan oli viikon vanha, mutta odottelin uutta. Klikkailin ja etsin. Uusi tapahtuma tuli, mutta siinäkin vanha linkki. Siinä vaiheessa, kun sadhanan olisi pitänyt alkaa viisi minuuttia sitten, kyllästyin. Laitoin läppärin kannen kiinni, ja aloitin oman.

Voi olla, että olin turhan hätäinen, ja jos olisin jaksanut odottaa vielä pari minuuttia, uusi linkki olisi päivitetty sivuille. Siltä se ainakin jälkikäteen saamieni tietojen valossa näyttää. Mutta ei, en pystynyt. Ymmärrän hyvin, että välillä sadhanan alku viivästyy, mutta sitä en ymmärrä, ettei näitä valmistelevia toimenpiteitä voida tehdä ajoissa. Minusta ne olisi voinut laittaa kuntoon jo edellisenä iltana. Odottaminen aamulla lisää vaan turhaa epätietoisuutta ja hämmennystä.

Sadhanan vetäminen kaikkine valmistelevine toimenpiteineen on sevaa, yhden sortin vapaaehtoistyötä. Sille ei oikein ole olemassa hyvää suomen- tai englanninkielistä nimeä – meidän kulttuureissamme kun ihan vastaavaa ei ole olemassa. Kerran juttelin intialaisen, Suomessa asuvan ystäväni kanssa kulttuureiden välisistä eroista, ja hän oli sitä mieltä, että meille länkkäreille on hyvin vaikeaa tai miltei mahdotonta ymmärtää seva. En minäkään väitä sitä ymmärtäväni, yritän vaan hahmotella mitä se voisi olla. Ehkä. Ja samalla voin olla väärässä.

Mikä tahansa antaminen tai vapaaehtoisesti tehtävä työ ei ole sevaa. Jotkut pitävät kaikkea hyväntekeväisyyttä ja lahjoittamista sevana, mutta niin ei ole. Sevaa ei ole myöskään opettajakoulutuksen pakolliset keittiövuorot: seva ei ole kenenkään käskemää tai pakollista. Se lähtee aina omasta halusta palvella. Ja siinä taas toinen huono sana. Kun puhutaan palvelemisesta, herää mielikuva alempiarvoisesta palvelijasta, siis suhteesta herran ja palvelijan välillä. Miten kuvata omasta halusta ilolla tehtyä palvelemista? Kun näkee jumalan kaikkialla, myös toisissa ihmisissä, ja haluaa palvella jumalaa heissä asettumatta millään tavalla heidän alapuolelleen, alamaiseksi. Kun toisten ihmisten palveleminen on suuri rakkaiden teko, jonka vastalahjaksi ei odota mitään. On vain riemu ja täyttymys siitä, että saa palvella toisia.

Seva on toisten ihmisten ja välillä koko luomakunnan palvelemista ilolla ja rakkaudella. Jos siinä ei ole ilo ja rakkaus mukana, se ei ole sevaa. Sevaa ei voi tehdä velvollisuudesta tai vastentahtoisesti. Muita asioita voi, mutta ei sevaa. Joskus ihmiset ajattelevat, että vapaaehtoistyötä ei tarvitse tehdä niin tarkasti, hyvin ja huolella kuin jotain muuta, sillä sitä tehdään muiden asioiden ohella ja tosiaan, vapaaehtoisesti. Mutta sevan kohdalla niin ei välttämättä voi ajatella. Miten voisi tehdä rakkauden tekoja puolihuolimattomasti, vähän sinne päin?

Joka tapauksessa, ensi lauantaina uusi yritys. Tajusin myös, vihdoin ja viimein, että kaikki maailman online-tunnit ovat minulle avoinna. Voin osallistua mihin vaan, jos vaan saan maksut toimimaan, ja maksuttomiin juttuihin jos tekniikka pelittää. Saattaa olla, että ensi viikolla kokeilen jotakin muutakin online kuin sadhanaa. Katsotaan.

Tehtävä

Meillä jokaisella on karmallinen tehtävä tässä elämässä, niin uskon vakaasti. Tehtävän luonne vaihtelee, jollakin se voi olla vaikkapa hyvänä ystävänä oleminen. Tai jotain muuta. Tehtävän oivaltaminen on iso asia siinä, että voi toteuttaa tehtävää, vaikka toki monet toteuttavat omaansa, vaikka eivät ole penkoneet sitä mitenkään esille. He tietävät ja osaavat ihan omia aikojaan.

Olen omaa tehtävääni miettinyt ja ihmetellyt pitkään. Opettaja se ei ole, vaikka toki olen opettajakin, ja se homma löytyy esimerkiksi numerologian avulla. Tarkoitan siis, että toki opetan, mutta se ei ole se tehtävä.

Minun tehtäväni alkoi valjeta, kun pyysin ja sain henkisen nimeni. The one who brings a pure Godly energy to everyone in the world, hän joka tuo puhdasta, jumalallista energiaa kaikille. Huh, vieläkin alkaa vähän huimata, kun miettii mitä se oikeastaan tarkoittaa. Varhaisempia mietteitä omasta henkisestä nimestäni löydät täältä (ai hitsi, onko siitä jo yhdeksän vuotta).

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä minua kutsui kovasti Adventures of Love and Lightin Idan kirjoittama Sielun tarina. Hankin sellaisen. Oikeastaan ihan sama tehtävä toistui myös siinä, tässä pieni pätkä minun sieluni tarinasta:

”Sinä olet syntynyt maan päälle muistuttamaan ihmiskuntaa siitä valosta, joka heissä asuu. Muistuttamaan maailmaa siitä, että valo asuu kaikkialla. Energiasi on suunnattoman suuri luonnollisessa tilassaan, olet jokainen hetki yhteydessä tähdistöön ja sen parantavaan voimaan. Sinun valosi toimii auringon lailla, eheyttäen, raviten ja valaisten jokainen hetki ympäristöään. Sinä itsessäsi olet kuin aurinko, loistava tähti, joka tuo toivoa ja iloa maailmaan.”

Sama juttu, mutta vähän eri sanoin ilmaistuna. Eikä se nyt enää tunnu niin kaukaa haetulta, kuin joskus aikaisemmin. En minä silti ole tehtävääni aina onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla hoitelemaan. Esimerkiksi silloin, siinä elämäni vaiheessa, kun olin umpimielinen murjottaja, joka ei suostunut puhumaan kenellekään. Mutta ehkä nyt alan olla sellaisessa iässä tai elämän vaiheessa, että tehtävä tuntuu mahdolliselta. Ei aina ja koko ajan, mutta enimmäkseen. Lisäksi tehtävän tietäminen saa joitakin palasia ikään koin loksahtamaan paikalleen. Se selittää joitakin juttuja elämän varrella, mutta ei tietenkään kaikkea.

Päiväni murmelina

Korona-viruksen ajan päivät alkavat muistuttamaan toisiaan. Suurin piirtein sama rutiini joka päivä, ei poikkeuksia. Ei sillä, minusta on (vielä) ihan mukavaa olla kotona.

Joku kutsui tätä aikaa maapallon uudelleenkäynnistämiseksi, bootataan koko maailma. Siltä se myös tuntuu. Tosin samalla tuntuu vähän hassulta, että ihmiset kaipaavat paluuta siihen, mitä oli ennen, vaikka paluuta ei oikeastaan ole. Tässä olisi tuhannen taalan paikka miettiä esimerkiksi talous uudestaan, sillä jatkuvalle kasvulle perustuva talous ei yksinkertaisesti ole mahdollinen enää. Maapallo ei kestä sitä.

Viime viikko oli vaikea, sairastin ja olin huippuväsynyt. Aamuharjoitus kutistui melkein olemattomiin, ja lauantaina verkkoon siirtynyt sadhana jäi väliin. Nyt helpottaa, ja muistan taas, miksi omaa harjoitusta on parempi pitää yllä. Katsotaan lauantaina, miten käy sadhanan kanssa.

Ihailtavan nopeasti kaikki on siirtynyt verkkoon, myös joogakoulut. Ja työt palavereineen kaikkineen, paitsi ne mitä hoidellaan ihan vanhaan tyyliin puhelimella. Sekin on aivan hauskaa, en ole koskaan käyttänyt puhelinta näin paljon työssäni. Onneksi sain uuden työpuhelimen juuri, oikein älypuhelimen vanhan nokialaiseni tilalle.

Ei muuta raportoitavaa kotisohvalta tällä erää. Pysykää kuulolla.