Sijaistusta pitkästä aikaa

Tällä viikolla olen päässyt jo kaksi kertaa sijaistamaan toista kundaliinijoogaopettajaa ihan uudessa joogapaikassa. Paikka on kyllä sikäli tuttu, että siellä on sadhanat pidetty jo melkein parin kuukauden ajan. Mutta paikka ei vielä ole suurelle yleisölle tuttu, ja siksi molemmat ryhmät ovat olleet pienet, mutta sitäkin mukavammat. Molemmat tunnit ovat olleet aamupäivän tunteja, mikä on sopinut omaan rytmiini oikein hyvin. Toinen opettaja otti sijaistettavakseen iltatunnit.

Jotenkin siitä yllättyy aina uudelleen ja uudelleen, että kuinka kivaa joogan ohjaaminen on. Siitä tulee hyvä ja lämmin olo. Veikkaukseni on, että myös tunnilla kävijät saavat jotain irti, ainakin palautteesta päätellen – tai sitten he ovat vaan kohteliaita.

Ensi viikolla on vielä kahden joogatunnin sijaistus, ja sitten vakkariope palaa.

Pelottava meili

Käyköhän muille koskaan niin kuin minulle? Niin, että sitä kirjoittaa huolella ja varmana asiastaan sähköpostia ihmiselle, jota ei ihan kauhean hyvin vielä tunne, mutta josta kuitenkin pitää kovasti. Sitten sitä avautuu sopivasti, ei liikaa mutta kuitenkin, ja kirjoittaa Hyvin Tärkeitä Asioita. Seuraavaksi odottaa vastausta meiliin, tarkistaa että joko se olisi tullut. Ja kun vastaus seuraavana päivänä tulee, jännittää toisen reaktio ja vastaus niin paljon, ettei meiliä pysty avaamaan. Siellä se on, postilaatikossa koko päivän. Illalla sitä uskaltaa kurkata sen verran, että lukee alun tervehdyksen, ja katsoo onko vastaus lyhyt vai pitkä. Ennen nukkumaan menoa ottaa itseään niskasta kiinni ja lukee vastauksen, joka on niin sydämellinen ja ihana, että se itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Sitten sitä on tolkuttoman onnellinen sekä meilin sisällöstä sekä siitä, että sai sen luettua.

Itsepuolustusta

Eilen osallistuin taas työpajaan, jonka aiheena oli naisten itsepuolustus. Tällä kertaa Helsingin kundaliinijoogakoululla, jossa työpajoja oli pidetty jo kaksi, mutta en päässyt niille osallistumaan. Joka tapauksessa oli hauska huomata, että osasin ainakin jotenkuten jo monta asiaa edellisen työpajan pohjalta.

Hauska juttu oli tämä: teimme pareittain harjoitusta, jossa ensin toinen ja sitten toinen pysytteli meditatiivisessa tilassa, ja sieltä käsin osoitti ensin parin kehon heikoimman kohdan, ja sitten vahvimman. Kaikki minun parini, oliko niitä nyt neljä vai viisi, valitsivat minun otsakeskuksen. Osa tosin valitsi sen heikoimmaksi kohdaksi, ja osa vahvimmaksi. Eli onko tämä nyt tulkittava niin, että se kohta on sekä heikkous että vahvuus minulle.

Ihana päivä, vaikka työpaja kesti vain kaksi tuntia. Paljon ajattelemisen aihetta, mutta niistä ehkä joskus toiste.