Olin eilen jälleen energiahoidossa,
en muista monettako kertaa, en ole enää laskuissa mukana. No ei niitä kertoja
nyt niin montaa ole, minä vaan tipahdan nopeasti laskuista. On jännää, miten hoidosta
tulee joka kerta erilainen kuin aiemmin, ja joka kerta erilainen kuin olen
etukäteen kuvitellut. Tosin en minä hoitoa etukäteen juurikaan mieti, mutta
silti aina on etukäteen jonkinlainen ajatus siitä, mitä tuleman pitää. Ja
yleensä juurikaan sitä ei sitten tule.
Aiemmin hoidot ovat olleet
enimmäkseen tosi kivoja, lempeitä ja jollakin tavalla valoisia ja keveitä,
vaikka ne samalla olisivatkin olleet voimakkaita. Eilinen ei ehkä niinkään.
Ihan jo alkumetreillä aloin itkeä. Varmaan joka kerta on hoidon aluksi
vierähtänyt muutamia kyyneliä, mutta nyt aloin ihan oikeasti itkeä, eikä itku
ottanut loppuakseen. Eikä siinä muuten mitään, mutta puhuminen on vaikeaa
samalla kun itkee. Muutenkin tuntui, että nyt liikuttiin tosi syvissä vesissä,
vaikka oli hoidossa jälleen läsnä niitä valoisia ja keveitä elementtejä myös. Vähän
hankala selittää.
Hoidon jälkeen ei tällä kertaa
naurattanut ja tehnyt mieli hihkua. Olo oli pikemminkin kuin olisi jäänyt
maantiejyrän alle. Olin aivan poikki koko loppuillan ja lihaksia särki,
sellainen ponnistus hoito oli. Ehkä tällainen sitten tarvittiin tähän väliin. Saa
nähdä mitä seuraava kerta tuo tullessaan, sillä minä aion jatkaa tätä vielä,
kun nyt hyvään alkuun on päästy.
Ai niin, voisin kertoa miten mahtavan
konkreettisia, ymmärrettäviä ja hauskoja mielikuvia hoitaja käyttää hommassa
apuna. Olimme tekemässä jotakin muuta – yhdessä me sitä hoitoa teemme, ei niin
että minä vaan lepäilen, vaikka oli yksi kerta sellainenkin – kun hän totesi,
että tehdäänpäs tähän väliin aivojen toimiston siivous. Hän kehotti antamaan
toimiston henkilökunnan muuttua valkoisiksi linnuiksi, jotka lentävät pois
hetkeksi aikaa. Hän opasti minua siivoamaan tyhjässä toimistossa, heittämään
kaikki vanhat ja tarpeettomat paperit, uskomukset ja ajatukset, ehkä
toimistokalusteet ja väliseinätkin pois. Kaiken voisi viskata takaraivossa
sijaitsevasta luukusta, josta on suora yhteys Äiti Maan kierrätyskeskukseen. Hän
antoi minun siivota rauhassa, pyysi vaan sanomaan sitten kun olisin valmis. Minä
aloin siivota, viskellä rojua menemään ihan reippaalla kädellä. Lopuksi otin
vielä painepesurin käyttöön, että sain vähän valoa pääni toimiston
tunkkaisuuteen. Puhdasta tuli. Ihana harjoitus.
Niin, ja hyvää vappua kaikille.
Niin, ja hyvää vappua kaikille.