Joogalomalle

Vartin päästä tulee kanssajoogaaja, jonka autossa pääsen tapahtumapaikalle. Sinne, missä asumme seuraavat kuusi päivää joogaten. Meitä on tulossa ihan iso porukka, jos oikein ymmärsin, niin 30 joogia ja meidän 2 opettajaa. Ei tarvitse olla yksin.

Tässä vaiheessa taas se tuttu tunne, että en haluaisi lähteä minnekään. Olla kotona vaan. Kyllä mieli tästä muuttuu, tämä on vaan jostain syystä aina minulle vähän vaikea vaihe, kaikessa menemisessä ja lähtemisessä. Kuuluu asiaan.

Kuumeisesti mietin mitä olen unohtanut pakata mukaan. Vaikka keksisinkin, ei pakaaseihin oikein mahdu enää mitään. Hirveä määrä tavaraa, vaikka kuinka yritän matkustaa kevyesti. Tai ehkä se vaan tuntuu siltä, kun kaksi istumatyynyä vie kassissa niin ison tilan.

Joka tapauksessa, oikein mukavaa vappua kaikille.

Paskaa niskaan

Ihan konkreettisesti. Ilmeisesti sitä on satanut eilen, sillä tänä aamuna huomasin tahrat repussa ja takin niskassa. Itse tapahtumahetkellä en ole, kumma kyllä, huomannut mitään. En välittäisi ajatella, miten hiukseni ovat pyörineet tuoreiden tahrojen päällä, joten skipataan se. Ja jälleen on todettava, että onneksi lehmät ei lennä.

Tämän vaan halusin teidän kanssa jakaa. Ei muuta.

Matkakuvia

Pieni ihminen suuressa kirkossa.

Niin suuri kirkko, ettei pieni ihminen edes näy kuvassa.

Vähän jälkijunassa tulee nämä kuvat. Ensimmäinen on Kallion kirkosta Helsingistä, jos ette tunnista. Olen aina vaan ihaillut sitä ulkoa päin, mutta nyt viimein piipahdimme sisällä. Hieno ja valoisa kirkko.

Toinen kuva on Tukholman Suurkirkosta, joka on heti Kuninkaanlinnan naapurissa. Kirkossa vähän yllätti ne runsaat, kullatut kruusailut, joita oli runsain mitoin. Ehkä silloin, kun kirkkoa on koristeltu, ei vielä tiedetty mitään pohjoismaisesta minimalistisesta sisustustyylistä. Tai ehkä se tyyli ei koske kuninkaallisten käyttämiä rakennuksia.

Ego murskaksi

Tuli puhe kundaliinijoogaopettajakoulutuksen kakkostason moduulista, jonne lähden ensi viikolla. Ääneen pohdin, että toivottavasti pääsen iltaisin ajoissa nukkumaan, sillä ei ole kivaa hortoilla umpiväsyneenä läpi kuuden päivän session. Toinen joogaaja, joka on yhden moduulin jo käynyt – tuleva on minun ensimmäiseni – totesi, että tarkoitushan on valvottaa ihmisiä niin, että heidän egonsa murtuu.

Vasta jälkeenpäin aloin todella miettiä, mitä hän sanoi. Miksi ihmeessä ego pitäisi murtaa? Minun joogani lähtee väkivallattomuudesta, väkivallattomuudesta myös itseäni kohtaan, ja koska egoni on minua, väkivallattomuudesta myös egoani kohtaan. Toki olen sitä mieltä, ettei egolle kannata antaa liikaa tilaa pullistella, sen on parempi tietää paikkansa ja pysyä siellä. Mutta ei egosta voi päästä eroon, eikä pidäkään. Meillä on ego, joka antaa meille kokemuksen siitä, että olemme toisista erillisiä yksilöitä. Ilman egoani minä en näkisi tai kokisi minkäänlaista rajaa itseni ja muiden välillä. Olisin yhtä muiden kanssa, Ek Ong Kaar, mutta en olisi yksilö.

Näyttää kuitenkin kovasti siltä, että meidät on tänne maan päälle viskattu elämään fyysistä elämäämme ihmisinä, joilla on kokemus omasta yksilöllisyydestämme. Tietenkin voimme kokea yhteisyyttä muiden ihmisten kanssa monenlaisissa tilanteissa, mutta noin pääsääntöisesti koemme itsemme yksilöiksi. Siihen me tarvitsemme egoa. Ehjää ja kokonaista egoa, ei murrettua tai muuten väkivalloin kohdeltua.

Kundaliinijoogassa on harjoitus, jonka nimi on englanniksi ego eradicator. Se viittaa egon lopulliseen tuhoamiseen, ja on siksi huono nimi. Että miksiköhän sellainen on harjoitukselle annettukaan. Oman joogaopettajani tavoin käytän harjoituksesta nimeä egon kutistaja. Se kertoo paljon paremmin, mitä egolle pitää tehdä, varsinkin jos se on päässyt kasvamaan niin että se täyttää kevyesti kokonaisen jalkapallokentän.

Miniloma

Vihdoin koitti yksi kevään kohokohdista, eli laivamatka ja päivä Tukholmassa. Tuntui hyvältä vaihtaa maisemaa ja ajatella ihan muita asioita kuin työtä ja arkea. Jotkut pitävät laivaa hitaana ja tylsänä kulkuneuvona, mutta minusta se on juuri hyvä. Siellä ei tarvitse tehdä mitään, paitsi syödä ja nukkua, eikä tarvitse liikoja ajatellakaan mitään. Silti voi liikkua, eikä tarvitse kököttää paikallaan.

Iloinen yllätys oli se, että laivalta löytyi alkoholitonta valkoviiniä. Ei sitä missään listalla lukenut, mutta kun osasi kysyä, sitä oli saatavissa. Vähän niin kuin tiskin alta. Join pikkupullon päivässä. Kasvisruokaakin oli tarjolla, tosin eri ravintoloiden kasvisruoka-annokset olivat kovasti toistensa kaltaisia. Mutta ei se mitään, pääasia että ruokaa löytyi ja sai tilata ilman pitkiä neuvotteluja. Maidottomaan ruokavaliooni tuli nyt parin päivän tauko, koska sen noudattaminen olisi mennyt liian vaikeaksi. Sitä paitsi juusto maistui tauon jälkeen ihan järjettömän hyvältä.

Nyt sitten uudella innolla työasioiden kimppuun. Ovat päässeet vähän kasautumaan parissa päivässä, vaikka nyt olikin töiden puolesta hyvä hetki lomailla. Heti tänään on luvassa työmatka, ja paluu kotiin vasta myöhään illalla.

The Second Best Exotic Marigold Hotel

Jos kiinnostaa Intia elokuvissa, etkä ole koskaan nähnyt ensimmäistäkään bollywood-pätkää, voisi pehmeän laskun sinne suuntaan järjestää käymällä katsomassa juuri nyt elokuvissa pyörivän leffan The Second Best Exotic Marigold Hotel. Se on ikääntyviä tähtiä pursuava länsimaalainen elokuva, joka sijoittuu Intiaan. Aivan mainiota katsottavaa. Eikä haittaa mitään, jos et ole nähnyt ensimmäistä osaa, eli elokuvaa The Best Exotic Marigold Hotel, saat silti juonesta kiinni varmasti. Tosin jo se ensimmäinenkin leffa oli ja on katsomisen arvoinen, ihan samalla tavalla kuin kirja, johon ensimmäinen leffa perustuu, on hyvinkin lukemisen arvoinen.

Ja onhan se vaan hauskaa katsoa, kuinka kuinka Richard Gere tanssii bhangaraa, vaikka vaan pienen pätkän.

Kevät

Avaan ikkunat ja ovet

elämänvoiman tulvia sisään

täyttää talven jäljiltä tunkkaiset huoneet.

Hengitän syvään sisään ja pitkään ulos.

Mieli liikkuu hengityksen tahtiin, rauhoittuu ja keskittyy.

Prana täyttää kehon kuin kirkas kristalli, kuin kylmä lähdevesi joka työntää jäiset piikit nenänvarteen.

Tuuletan keuhkoja ja taloa

molemmat kaipaavat keväällä raikasta ilmaa, uutta energiaa.

Syvään sisään ja pitkään ulos.

Aivastus kutittaa nenässä, siivoaa hirmumyrskyn nopeudella pölyt tieltään.

Luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää.

Syvään sisään ja pitkään ulos.

Hengitys on joogaa, jota kaikki elävät osaavat.