Hyviä asioita

Eilen olin elämäni ensimmäisissä etäpikkujouluissa. Oli kundaliinijoogayhdistyksen pikkujoulut, ja piipahdin paikalla. Osaotto oli melko vaatimatonta ja tunnelma – no, ihan ei katto revennyt riemusta. Olisi ollut mukavaa nauraa yhdessä, mutta siihen asti ei päästy ennen kuin lähdin. Yhdessä nauraminen on tärkeää, ja ainakin minun elämässäni se on vähentynyt ihan huomattavasti etätöiden takia. Kaipaan sitä.

Noin muuten elämässä tapahtuu hyviä asioita. On suunnitelmia ja yhteistyökuvioita ihan uusiin suuntiin. Nekin ovat tärkeitä, ja itse asiassa jo se, että minua pyydetään mukaan, on ihan mahtavaa ja tuntuu hyvältä. Tietenkin mahtavaa olisi, jos suunnitelmat kävisivät toteen, mutta se ei ole yksin meistä suunnittelijoista kiinni. Tulevaisuus alkaa näyttää taas valoisammalta, koska suunnitelmien myötä on myös toivoa. Toivokin on tärkeää.

Joogakalenterin päivitys ja hajanaisia ajatuksia

 Eilen meillä oli syksyn viimeinen joogatunti. Hyvään aikaan olikin, sillä huomenna astuu voimaan taas uudet koronamääräykset, ja koko paikka suljetaan eikä lähitunteja saa pitää. Mutta mepä ehdittiin juuri ja juuri. Eilen tuli myös ilmoitusluonteinen viesti siitä, että meidän kundaliinijoogakurssi joogaopistolla elokuussa on peruttu. Ovat joutuneet järjestelemään kalenterin uusiksi, eikä kalenteriin jo kertaalleen laitettu kundaliinijoogakurssi sitten enää mahdukaan sinne. Mutta ei sekään haittaa.

Jotain äärettömän jännittävää tässä ajassa on, enkä nyt tarkoita pelkästään viruksen kulkua. Eilen yritin jotenkin saada kiinni sellaisesta havainnosta, kuinka ihmiset ottavat yhteyttä joko ennestään tuttuihin tai ihan tuntemattomiinkin ihmisiin, ja solmivat yhteyksiä. Kukaan ei tunnu pahastuvan siitä, päinvastoin. Toki sitä on ennenkin tapahtunut, mutta oman kokemukseni mukaan se on nyt lisääntynyt ja helpottunut ihan huomattavasti. Saan sähköpostia ja puheluja ihan yllättäviltä tahoilta. Samaten olen lähetellyt aika erikoisia yhteydenottoja ja saanut vain ilahtuneita vastauksia niihin.

Jotenkin ehkä surullisimmalta vaikuttavat ne joogit ja muut vaihtoehtoihmiset, jotka kieltävät koko viruksen olemassaolon tai pitävät sitä ihan tavallisena kausi-influenssana, korkeintaan. Sosiaalisen median perusteella heitä on yllättävän paljon, ja he ovat kovaäänisiä. Hämmästyttää heidän kyvyttömyytensä ottaa vastaan ja sopeutua siihen, mitä juuri nyt on. Mitä vastaan he oikein taistelevat?