Sovin
kaupunkiin muuttaneen tuttavani kanssa tapaamiseen yin-joogatunnille. Halusin
käydä kokeilemassa kyseistä joogalajia vielä (yhdellä esittelytunnilla olen
ollut, mutta en ”oikealla” tunnilla), ja tunnille on aina välillä mukava mennä
jonkun toisen kanssa. Ja tunnin jälkeen kupposelle kaakaota.
Kaikkien
muiden joogamuotojen kuin kundaliinijoogan kanssa on juuri se ongelma, että ne
eivät ole kundaliinijoogaa. Ihan hyviä ja kiinnostavia varmaankin, mutta minä
olen niin lajini löytänyt, että kaikki vertautuu siihen. Yin-jooga oli silti
hyvinkin myönteinen kokemus. Tunti oli 75 minuutin mittainen, eikä siinä ajassa
montaa asanaa ehditty tehdä, mutta tärkeämpää lieneekin se laatu eikä määrä.
Näin olen ymmärtänyt.
Pitkissä
venytyksissä alkoi juuri päästä mukaviin meditatiivisiin tiloihin, kun ohjaaja
alkoi hätyytellä eteenpäin. No ei hän oikeasti mitään hätyytellyt, lempeästi
ehdotteli. Mistään venytyksistä ei tullut liian syviä tai voimakkaita, ja siinä
auttoivat kaikki ne välineet, joita käytimme tukena ja apuna. Varsinaista
välineurheilua kyllä, mutta se on ihan ymmärrettävää. Mukavaa ja tarpeellista
oli kyllä venytellä lantion aluetta, sillä se on se, joka kundaliinijoogassa
tuntuu usein jäävän liian vähälle huomiolle ja huoltamiselle.
Joka
tapauksessa voin lämpimästi suositella joogatreffejä, vaikka joogan aikana ei
voikaan jutustella. Jälkeenpäin sitten. Tosin jutut sukelsivat heti aika
deepille tasolle, kun keskustelu alkoi jumalasta. Toisaalta, mikä sen parempi
aihe aloittaa.
