Sadhana muutti ­– taas!

Tiedossa oli koko ajan, että sadhanan edellinen sijaintipaikka oli vain väliaikainen. Nyt sadhana muutti taas, eikä tähänkään paikkaan kannata kiintyä, sillä kohta muutetaan taas. Tänään siis sadhana oli ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, ja tosi kiva paikka se onkin. En tiedä eikö sadhanassa kävijät pysy muutoissa mukana, vai ovatko kaikki kirmanneet jo kesälomille, mutta tänään sadhanaan ei tullut ketään. Tein oman harjoitukseni, ja poljin takaisin kotiin, sänkyyn siipan viereen. Aika nautinnollista oli sekin.

Kuinka pitää hermot kylminä

Taas tämä sama harjoitus, tämän pitäisi olla jo perin juurin tuttu. Sen nimi on kuinka pidän hermot kylminä kun työt päättyy parin kuukauden päästä eikä uutta ole näkyvillä. Tai on, jotakin tuntityötä niin että aktiivimalli täyttyy. Lisäkierroksia tähän harjoitukseen tuo se, että siippa on ollut työttömänä jo jonkin aikaa, ja on tippunut ansiosidonnaiselta.

Nyt meinaa taas hymy hyytyä ja vitsit olla vähissä.

Jotakin perin juurin nurinkurista on siinä, että monet ystävät ja tutut tekevät omaa työtään vastentahtoisesti. He nurisevat ja valittavat ja kärsivät. Ja silti purevat hampaana yhteen ja jatkavat. Minä nautin työstäni todella, se on ehdottomasti yksi parhaita asioita elämässäni (vaikka ei mikään täydellistä ole), mutta työssä jatkaminen on jatkuvaa rimpuilemista.

Äh, tyhmää. Mitäs hyviä asioita elämässäni oikein olikaan? Juuri nyt ei tule yhtään taas mieleen.

Kesäflunssa ja lukijapalautetta

Vähän kyllä kiukuttaa olla kipeänä keskellä parasta kesää, mutta eipä sille mitään voi. Yleensä en mitään kesäflunssia harrasta, mutta mistä lie tämä tullut. Tai mistä lie tullut flunssan mentävä aukko vastustuskykyyn, siitä kai sairastuminen on kiinni. Joka tapauksessa, outoa on.

Sain sähköpostilla palautetta (saa sitä muutkin laittaa jagdev.kaur(at)kolumbus.fi) edellisestä blogipostauksesta, siitä mitä kirjoitin paradokseista. Lukija oli aiemmin nikotellut paradoksien kanssa, ja löysi täältä blogista vähän helpotusta nikotteluun. Hyvä niin, minä olen aina iloinen, jos nämä kirjoitteluni herättävät jotain.

Me elämme täällä fyysisessä maailmassa enimmäkseen fysiikan lakien mukaan, mutta oman ajattelunsa joustavuutta voi aina välillä vähän testailla toisenlaisilla ajatuksilla. Paradoksit ovat sellaisia, ja esimerkiksi ajatus siitä, että aika ei olekaan lineaarinen, on samanlainen. Ensimmäinen askel, kuten lukijakin totesi, on edes jollain tasolla hyväksyä se, että paradokseja tai fysiikan lakien vastaisia asioita on olemassa. Jos niiden olemassaolon voi hyväksyä, voi vielä testailla ihan vaan omien ajatustensa tasolla, että miltä tuntuisi jos ne olisivatkin jollakin tavalla osa meidän jokapäiväistä elämää ja todellisuutta, tämän fyysisen todellisuuden rinnalla.

Jokin aika sitten eräässä some-keskustelussa eräs kanssakulkija totesi, että oikeastaan kaikki ovat toisten ihmisten mielipiteitä. Aika jännä ajatus, koska silloinhan olisi vaan mielipide se, että jos nyt pudotan tämän läppärin sylistäni, se tippuu alaspäin. Joku muu voisi olla sitä mieltä, että se ei tipu alaspäin vaan lähtee leijumaan ylöspäin. Ja tokihan joku voikin olla sitä mieltä. Mutta ehkä jotenkin yleisempi ja jaetumpi on näkemys siitä, että painovoima toimii myös läppäriini. Olisihan se villiä kuvitella todellisuus, jossa mitkään fysiikan lait, kuten painovoima, eivät päde. Kamalan paljon menisi energiaa siihen, että koko ympäröivä maailma toimii täysin ennustamattomalla tavalla. Sikäli kuin se ympäröivä maailma edes voisi olla olemassa fyysisessä olomuodossa. Vai onko niin, että fyysinen maailma voi olla olemassa vain ennustettavissa olevien fysiikan lakien kera, ja sitten sitä ei-fyysistä maailmaa ja olomuotoa onkin jo vähän vaikeampi kuvitella.