Tuntuu, että kundaliinijoogameininki alkaa taas vilkastua koronan aikaan sijoittuneen hiljaiselon jälkeen. En ole ihan varma johtuiko koko hiljaiselo yksinomaan koronasta, siinä saattoi olla mukana muitakin syitä, mutta varmasti korona oli yksi. Kansallinen yhdistys järjestää ensi kuussa jäsentapaamisen, katsotaan tuleeko sinne ketään.
Olen ollut yhteydessä kahden kokeneen kundaliinijoogaopettajan kanssa, jotka molemmat sairastuivat vakavasti koronan aikana – ei siis koronaan, vaan yksi yhdellä ja toinen toisella tavalla. Toinen kertoi tienneensä koko ajan, että hän jää henkiin, mutta toinen sanoi miettineensä, että hän ei välttämättä selviä. Molemmat selvisivät, mikä on todella hieno juttu, mutta kumpikaan heistä ei tietenkään ole sama ihminen kuin ennen sairastumista. Molemmilta on tainnut joogan opettaminen jäädä, vaikka tietenkään mitään ei vielä voi varmaksi sanoa. Kundaliinijoogaa he eivät ole jättäneet vaan se on kulkenut mukana sairastaessakin. Hengitysharjoituksia voi tehdä vaikka sairaalassa maatessaan, heti kun vaan on tajuissaan, niin kuin toinen opettajista kertoi tehneensä.
Olen kuullut sanottavan, että joogaihmiset eivät juuri sairasta, vaan he kuolevat lähes tulkoon suorilta jaloilta. Näin varmasti jotkut, mutta nämä kaksi kundaliinijoogaopettajaa ovat osoitus siitä, että sama kaava ei sovi kaikkiin.
Joka tapauksessa mukavaa, että meininki vilkastuu jälleen. Kuviot ovat hakeneet uusia muotoja tässä välillä, ja sekin on varmasti hyvä. Vähän täytyy siis samalla kuulostella, että missä mennään.
