Ovatko ihmiset pahantahtoisia?

Viikonloppuna san muistutuksen siitä, että jotkut ihmiset ajattelevat kaikkien olevan lähtökohtaisesti pahantahtoisia heitä kohtaan. Ihan tuntemattomienkin ihmisten. Ajatus on mielenkiintoinen ja pistää miettimään, onko niin ajatteleva ihminen itse pahantahtoinen kaikkia muita kohtaan, vai ajatteleeko hän vain muiden olevan sellaisia. Joka tapauksessa niin ajattelevan ihmisen elämän täytyy olla hurjan raskasta ja vaikeaa. Hänen täytyy olla koko ajan varuillaan, eikä hän voi luottaa keneenkään. Itse asiassa en osaa edes kuvitella, millaista se on. Itse luotan ehkä vähän sinisilmäisestikin kaikkiin niin kauan, kunnes he osoittautuvat epäluotettaviksi. Ja ajattelen kaikkien olevan hyväntahtoisia.

En tiedä millaiset tapahtumat tai taustat ovat johtaneet näkemykseen, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat pahantahtoisia, mutta minusta sen taustalla täytyy olla jonkinlainen ajatusvirhe. Ja erittäin suljettu sydän. Toki kaikkein suljetuimmankin sydämen voi avata, jos sydämen kantaja kokee sen tarpeelliseksi ja haluaa sitä. Mutta jos ei, suljettuna se pysyy. Kauhean surullista, mutta mitäpä teet?

Virheiden tekemisestä

Olen kasvanut perheessä, jossa virheiden tekeminen ei ollut sallittua. Toisten virheet olivat inhimillisiä ja ymmärrettäviä, mutta ei omat. Niitä ei vaan saanut tehdä.

Sittemmin olen opetellut erilaista suhtautumistapaa virheisiini. Että niitä tulee, eikä niille voi mitään, sillä vain olemalla tekemättä yhtään mitään voi virheet välttää kokonaan. Muuten niiden kanssa on parempi oppia elämään, vaikka toki huolellisuuteen ja virheiden minimointiin voikin pyrkiä. Täysin niitä ei voi välttää, ja siksi virheen sattuessa on paras vaan mahdollisimman nopeasti päästä siitä yli. Ei siis kannata lamaantua, pukeutua säkkiin ja sirotella päälleen tuhkaa, vaikka onkin epätäydellinen ihminen. Ei kuulkaa ole aina helppoa, mutta tätä on nyt sitten harjoiteltu jo pidemmän aikaa. Sujuu aina välillä.

Sain joululoman aikaan yhdistystoimintaan liittyvän viestin sähköpostiini. Vastasin reissusta viestiin, ja lupasin hoitaa minulta pyydetyn homman vuoden alussa. Loma oli kuitenkin pyyhkinyt koko viestin pois muististani, enkä huomannut lukea sitä uudestaan jo luettujen postien seasta. Niinpä homma jäi hoitamatta, ja se aiheutti merkittävää hankaluutta toisille ihmisille, ja he olivat siitä mitä ilmeisimmin aika näreissään. Sitä selviteltiin eilinen päivä, ja mietittiin korjaustoimenpiteitä. No nekin selvisivät, mutta edelleen unohdukseni vaikeuttaa toisten ihmisten toimintaa. Ja juuri tällainen virhe on kuulkaa vaikea hyväksyä. Miten minä olen saattanut olla niin huono ja huolimaton? Nyt muut kärsivät MINUN TAKIANI. Vanha, lapsuuden perheessä opetettu syyllisyys omista virheistä nostaa tuttua päätään.

Sillä tavalla vuosikymmeniä opettelemani armeliaisuus itseäni kohtaan tällaisissa tilanteissa toimii, että en enää uppoa murskaavaan syyllisyyteen pitkäksi aikaa. Se tulee, se on jotenkin kestettävä, mutta se myös menee ohi. Ehkä kerta kerralta nopeammin. Ehkä virheiden tekemistä pitäisi vaan opetella enemmän, niin tämä alkaisi sujua vielä paremmin.

Tai ehkä pitäisi ulkoistaa kaikki tekemisensä Universumille. Universumin ansiota on kaikki onnistumiseni, ja Universumi myös tekee virheet – minä olen vain välikappale tässä kosmisessa leikissä tai näytelmässä. Silloin vastuu virheistä ei ole minun. Ajatus on kiinnostava ja houkutteleva, mutta tosi vaikea sisäistää, jos on koko ikänsä oppinut ottamaan vastuun tekemisistään. Silti jo tällaisen ajatuksen hetkellinenkin pyöritteleminen mielessä helpottaa.

Energioiden laadusta

Kun ihmiset aloittavat kundaliinijoogan ja havaitsevat miten voimakkaat energiat lähtevät liikkeelle, tuntuu se hyvältä ja koukuttavalta ja vähän kummalliseltakin. Luulen, että juuri ne voimakkaat energiat tuntuvat monelle ensin, niin kundaliinijoogassa kuin monessa muussakin energioihin perustuvassa jutussa, kuten reikissä. Energioita on kuitenkin monenlaisia, tai ainakin niin minä sen tulkitsen. Tai ehkä energia on aina samaa, mutta energian laatuja on monia. En tiedä. Yritän tässä kuitenkin pukea sanoiksi kokemusta niiden energioiden tuntumisesta – asia, joka ei ole niin jokapäiväinen puheenaihe, että siitä osaisi keskustella täsmällisillä sanavalinnoilla.

Niin, se voimakas energian laatu tuntuu ensin, ja se tunne jytisee kovaa. Siinä vaiheessa saattaa erehtyä luulemaan, että muita energian laatuja ei olekaan, tai ainakaan niitä ei tarvitse. Mutta ne voimakkaasti jytisevät energiat ovat ensimmäinen askel, jonka jälkeen on vielä monta askelta otettavana hienovaraisempien energioiden keskellä. Myös niihin hienovaraisempiin ja lempeämpiin pitää tutustua ja luottaa niihin, vaikka ne eivät jytisekään. Ehkä vähän kutittavat, jos sitäkään.

Voimakkaisiin energioihin ei kannata pysähtyä ja jäädä kiinni, vaan tarkoitus on jatkaa siitä eteenpäin. Jytinään ei kannata kiintyä ja alkaa odottaa sitä joka harjoitukselta. Jos niihin kiinnittyy, on se kuin kuuntelisi vain yhdellä instrumentilla soitettua musiikkia koko orkesterin sijaan. Tai kuin käyttäisi vain mustaa väriä kaikkien värien ja niiden sävyjen sijaan. Toki yksi instrumentti voi olla suosikki ja musta lempiväri, mutta ne eivät ole mitään ilman kokonaisuutta. Voimakkaat energiat ovat hyvin maskuliinisia (vaikka eivät yhdisty millään tavalla yksinomaan miehiin), mutta niiden lisäksi tarvitaan feminiinisiä energioita. Myös niille on annettava mahdollisuus ja tila, mutta liiallinen keskittyminen voimakkaisiin energioihin voi sen tilan sulkea.

Jotensakin näin minä tämän tällä hetkellä hahmotan.