Aamuharjoituksen yksinkertaisuus

”Keep it simple” oli yksi kundaliinimestari Yogi Bhajanin ohjeista. Eli pidetään homma yksinkertaisena eikä lähdetä monimutkaistamaan liikoja. Ihan tosi hyvä ohje kaikille kundaliinijoogeille.

Ohje on hyvä myös niille, jotka eivät vielä ole alkaneet tehdä omaa aamuharjoitustaan Amrit Velan eli aamun nektarihetken aikaan. Se aika on klo 4–7 aina paikallista aikaa, niin on sovittu. Tässäkin pätee sama ohje, keep it simple, sillä varsinaisesti Amrit Vela liittyy auringon nousuun ja siksi sen pitäisi muuttaa paikkaansa vuodenaikojen ja kesäaikaan siirtymisen mukaan. Mutta jos niin tekisimme, olisi aamuharjoituksen aika perin kummallinen kesäkuukausina, ja talvella sitä ei pohjoisessa tarvitsisi tehdä ollenkaan.

Ja se aamuharjoitus voi myös olla hyvin yksinkertainen. Sen ei todellakaan tarvitse olla kahden ja puolen tunnin mittainen täysi sadhana, vaikka toki sekin käy. Oleellista on, että teet jotain, jonkin harjoituksen. Yksinkertaisimmillaan se voi mennä vaikka niin, että heräät vaikka viideltä, nouset vuoteessa istumaan ja teet esimerkiksi jonkin muutaman minuutin mittaisen hengitysharjoituksen. Ja sitten kellahdat takaisin peiton alle nukkumaan. Jos samassa vuoteessa nukkuu muita, kannattaa ehkä varoittaa heitä etukäteen. Muuten joku voi luulla, että olet tukehtumaisillasi, tai jotain.

Minun ensimmäinen aamuharjoitus oli sellainen, että siirryin vuoteesta olohuoneen lattialle. Siinä digiboksin kellosta aikaa katsoen tein minuutin tulihengitystä venytysasanassa. Sitten tepsuttelin takaisin vällyjen alle nukkumaan. Homma hoidettu. I kept it very simple, didn’t I.

Virtuaalitiloja

Vaikka jooga tapahtuu pääsääntöisesti siellä omalla joogamatolla, on myös tosi kivaa, että on olemassa virtuaalisia paikkoja joogalle, ja varsinkin kundaliinijoogalle. Tämä blogi on olevinaan yksi sellainen, mutta ei tietenkään ainoa. Muitakin joogablogeja on olemassa, ja myös blogeja joissa enemmän tai vähemmän sivutaan kundaliinijoogaa. Suomen Kundaliinijoogayhdistyksen blogi, jossa ilmestyy yhdistyksen jäsenkirje, on yhdenlainen blogi myös. Itse odotan kiihkeästi, että tämä blogi pääsee vauhtiin. Vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte joitain muita hyviä.

Facebookissa on myös olemassa Suomen Kundaliinijoogayhdistyksen ylläpitämä yhteisö nimeltä Kundaliinijoogaajat. Facebookista en tiedä yhtään enempää, koska en itse ole olemassa siellä.

Yksi virtuaalinen paikka on Jooga- ja meditaatiofoorumi, jossa on vähän kaikkea laidasta laitaan. Ihan mukava paikka, mutta siellä tulee jostain syystä käytyä tosi harvoin. Toinen, enempi kundaliinijoogaan keskittynyt keskustelufoorumin alku on Jumalatarpiiri. Älkää antako sen nimen häiritä. Jumalatarpiiri-foorumista voi vielä tulla ihan toimiva paikka, mutta se kaipaa lisää lukijoita ja varsinkin lisää keskustelijoita. Sinne siis, jos kiinnostaa.

Joogamatkailua

Kävin vähän kokeilemassa Helsingin kundaliinijoogatarjontaa. Jos asuisin pääkaupunkiseudulla, kävisin luultavasti useamminkin Kundaliini Joogakoulun tunneilla ja kursseillakin.

Jos en olisi etukäteen kuullut, että paikka sijaitsee kampaamossa, olisin luultavasti kävellyt ohi. Mutta toden totta, siellä me vaan joogasimme, kampaamon alakerrassa. Tila oli aika pitkulainen, eikä mitenkään iso, mutta tosi kiva. Se sopi ihan tosi hyvin joogaan, ei mitään ongelmaa. Meitä oli tunnilla kahdeksan joogaajaa, eikä sinne olisi kovin montaa enää mahtunutkaan. Semminkin kun teimme sarjan, jossa leviteltiin käsiä kehon sivuille moneen otteeseen, ja potkittiin jaloilla etuviistoon.

Kyseessä oli melko fyysinen sarja, ja kyllä siinä ehti hiki tulla. Kun ohjaaja tunnin aluksi kertoi, että nyt touhutaan ihan tosissaan, oli sellainen olo että voi blaah. Mutta hauskaahan se oli, kun vaan keskittyi yhden asian tekemiseen kerrallaan, niin ei se hyppiminen, pomppiminen ja viuhtominen haitannut, päinvastoin. Mukava oli pitkästä aikaa käyttää kehoaan oikein kunnolla. Ja olin vähän yllättynytkin siitä, kuinka hyvin jaksoin. Paitsi hyppiminen kyllä otti voimille, eikä hengitys tahtonut ollenkaan tasaantua sen jälkeen, koska mitään taukoa ei sarjassa ollut vaan se jatkui heti eteenpäin.

Tunnin jälkeen olo oli mitä parhain. Ja mietin kuumeisesti, koska pääsisin seuraavan kerran samaan paikkaan tunnille. Älyttömän kivaa, taas kerran.

Joogamatto lähti kiertoon

Lueskelen melko säännöllisesti Tori.fi:n ostetaan-palstaa, ja aina välillä sieltä löytyy ilmoitus, jossa joku haluaa ostaa sellaista, mitä minä haluan myydä. Niin kuin nyt jokin aika sitten, kun joku halusi ostaa joogamaton. Vastasin viestiin, sillä kaikista vanhin joogamattoni on vähän turha ja ylimääräinen.

Sovimme ostotapahtuman eiliseksi. Kuljin matto kainalossa asioilla, ja se olisi haluttu ostaa minulta jo matkalla. Mutta en myynyt. Mielessä kyllä kävi, että olisiko pitänyt myydä, mitä jos Tori.fi:n ostaja ei pääsekään tulemaan, tai sattuu jotain muuta. Ja ihan hyvä etten myynyt, sillä kaikki meni niin kuin sovittu oli. Ostaja oli tuttu aamusadhanoista, tosin en heti osannut yhdistää mistä hänet tiesin, jotenkin joogan yhteydestä joo, mutta muuten ei kasvot yhdistyneet oikeaan henkilöön ”väärässä” ympäristössä.

Niin lähti elämäni ensimmäinen joogamatto maailmalle. Se oli jo vanha, mutta hyväkuntoinen ja vähän käytetty. Olen enimmäkseen joogannut paikoissa, joissa ei tarvitse omaa mattoa, ja siksi omani on säästynyt. Ja viime vuosina olen käyttänyt enimmäkseen lampaantaljaa alustana. Silloin kun olen joogannut omalla matollani, olen yleensä vielä suojannut sen pellavapyyhkeellä, koska muovisen maton pinta on jotenkin niin epämiellyttävä. Toivottavasti se palvelee uutta omistajaansa vielä pitkään.

Uni

Näin yöllä unta, että olin menossa johonkin paikkaan, jonne opastin myös pientä porukkaa ihmisiä. Kävelimme ylämäkeen vuoroin katuja ja portaita pitkin. Kärjessä kuljimme me, minä ja siskoni, ja me olimme ainoat, jotka tiesivät minne olimme menossa. Olin vähän huolissani siitä, että tajuavatko muut matkan raskauden: koko matka ylämäkeä. Osa porukasta jäikin johonkin matkan varrelle, mutta emme voineet jäädä kovin pitkäksi aikaa heitä odottamaan. Piti jatkaa matkaa ylöspäin ja eteenpäin. Minulla oli mukana myös pyörillä kulkeva matkalaukku, joka hidasti matkaa, sillä siitä kääntyivät pyörät ihan vinoon.

Ylämäkeen temppuilevaa matkalaukkua raahaten, siltä tämä elämä välillä tuntuu. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin päästänyt matkalaukusta irti ja jättänyt sen tienposkeen?