Pitkästä aikaa kriya

En muista koska viimeksi olisin tehnyt ihan oikeaa kriyaa osana omaa aamuharjoitustani. Yksittäisiä asanoita olen tehnyt, ja keskittynyt meditoimaan. Nyt siihen tuli muutos, tai itse asiassa jo viikonloppuna. Minulla on meneillään kriya, jonka tein tänään jo viidentenä aamuna. Eipä sillä, ei minulla ole tarkoituksena laskea kuinka monta kertaa se tulee tehtyä. Teen niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Ja juuri nyt se tuntuu tosi hyvältä.

Kriya on nimeltään Kriya for pelvic balance, eli se tasapainottaa lantion aluetta. Löytyy täältä. Itse asiassa olen tulostanut juurikin tuon kriyan ohjeen jo monta vuotta sitten, ja ajatellut että sitä pitäisi tehdä. Mutta en ole koskaan aiemmin tehnyt kriyaa, sillä siinä on aika voimakkaita asanoita. Nyt törmäsin kriyaan yhdessä kirjassa, nappasin sen sieltä ja aloin vaan tehdä. Ei tuntunut yhtään liian voimakkaalta, mutta ihan kylmiltään sitä on turha kuvitellakaan tekevänsä, se vaatii hyvät lämmittelyliikkeet alle. Eli vaikka harjoitussarja on lyhyt, ja teen asanoita tällä hetkellä vain yhden minuutin mittaisina, menee harjoitukseen lämmittelyliikkeineen silti jonkin verran aikaa.

Ehkä suurin kompastuskivi tässä kriyassa on aiemmin ollut asana numero kaksi, eli kaarisilta, wheel pose. En pysty sitä tekemään. Käsissä ja ylävartalossa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi voimaa nostaa ja kannatella kehon painoa. Mutta nytpä vasta törmäsin eräässä kundaliinijoogakirjassa ohjeeseen siitä, millä asanalla tämän kaarisillan voi korvata. Se on kahden jalan pöytä, eli tämä:

 Itse asiassa olen monena aamuna tehnyt tästä vielä vähän voimakkaamman version tunkemalla käsivarret selän alle näin:

  Hienolla tavalla kummallista tässä kaikessa on se, että keho ja selkä nyt suostuvat tällaisiin asanoihin. Tai tarkemmin sanottuna ne oikein kaipaavat voimakkaitakin taivutuksia, jotka sujuvat hyvin ja tuntuvat mukavilta. Toisin kuin ennen, jolloin selän kanssa on saanut taiteilla ja olla hyvinkin varovainen. Minulle on ihan samantekevää mistä tämä muutos johtuu, joka tapauksessa iloitsen siitä. Ainakaan se ei johdu siitä, että olisin joogannut selkäni notkeaksi. Olen viime aikoina tehnyt sen verran vähän fyysisiä harjoituksia, että siitä se ei todellakaan johdu. Pikemminkin sanoisin, että olen meditoinut selkäni notkeaksi.

Adi shakti –riipus

Siitä taitaa olla jo monta kuukautta aikaa, kun yhdessä aamusadhanassa tuli mieleen sellainen ajatus, että minulla pitäisi olla adi shakti –riipus kaulassani. Aika kummallinen ajatus sikäli, että se tuli ihan puskista, mitään aiheeseen liittyvää ei ollut mielessä aiemmin käynyt. No, ei muuta kuin netti esiin, ja sieltä löytyikin aika kivoja. Mutta ei juuri sitä oikeaa, sitä jouduin etsimään pitkään. Lopulta se löytyi eBaysta.

Itse asiassa samalla kun etsin sopivaa riipusta, mietin että voinko sellaista hankkia ollenkaan. Adi shakti on kuitenkin samalla sikhien symboli. Minä sympatiseeraan kovasti sikhismiä, mutta en ole sikhi, eikä minusta sikhiä tässä elämässä tule. Niin kuin ei tule mitään muutakaan. Sympatiseeraan myös buddhalaisuutta, mutta ei minusta tule buddhalaistakaan. Eikä kristittyä, minut on aikanaan kastettu, mutta olen eronnut kirkosta enkä usko siihen enää liittyväni. Mutta mitä tekemistä yhdellä riipuksella kaiken tämän kanssa sitten on. Tulin siihen tulokseen, että kauhean vähän. Minä voin pitää kaulassani ristiä, adi shaktia tai ihan mitä vaan, jos se oikealta ja hyvältä tuntuu.

Tällaisen sitten hankin. Ei mitään pientä ja huomaamatonta, vaan ihan kunnollinen kuvio.

Sikhit kutsuvat adi shakti –symbolia khandaksi, ja toteavat, että jotkut käännynnäiset kutsuvat sitä adi shaktiksi. Khanda tarkoittaa sitä kaksiteräistä miekkaa, joka on symbolin keskellä. Se symboloi oikeamielisyyden kapeaa ja suoraa polkua, sekä sitä, että sen mitä teemme muille, me teemme samalla myös itsellemme. Symbolissa on myös ympyrä, chakra, joka symboloi äärettömyyttä, koska sillä ei ole alkua eikä loppua. Se kuvastaa ihmiskunnan olemuksen ykseyttä ja yhtenäisyyttä. Symbolin molemmilla sivuilla on kirpanit eli kaarevateräiset tikarit. Ne symboloivat polariteetteja, jotka on tasapainotettava kohti neutraalisuutta.

Adi shakti –symboli, joka on siis ihan sama symboli kuin khanda, selitetään vähän toisin. Adi shaktissa on yksinäinen nuori nainen, joka on kohottanut kätensä kauniiseen kaareen kohti taivasta. Symboli edustaa sitä luovaa voimaa, joka on jokaisessa naisessa. Samalla se muistuttaa meitä siitä, että meidän on tasapainotettava naisen ja äidin polariteetit itsessämme. Jokaisessa naisessa, oli hänellä lapsia tai ei, on äiti ja nainen. Äiti, joka hoivaa, uhraa itsensä, on loputtoman kärsivällinen, ajattelee toisia ihmisiä ennen itseään ja näkee jokaisen tilanteen hyvät ja huonot puolet. Nainen sen sijaan ei vastaanota mitään hölynpölyä; hän tuhoaa, on neulanterävä ja hän suojelee itseään ennen muita. Molempia puolia tarvitaan, mutta samalla niiden väliltä pitäisi löytyä tasapaino, ja siitä tasapainosta meitä muistuttaa adi shakti –symboli.

Ihan kauheasti symboliikkaa siis sisältyy minun riipukseeni. Ensin ajattelin, että eihän minun tarvitse välittää khandan symboliikasta, voin ajatella riipustani vain adi shaktina. Mutta toisaalta, miksi minä kieltäisin khanda-puolen. Molemmat merkityksethän voivat elää riipuksessani ihan sulassa sovussa rinnakkain.

Itkua ja töhnänäytteitä

Tänään oli taas aamusadhanan vuoro. Minulta on jäänyt pari viikkoa väliin niin, että en ole päässyt osallistumaan. Sen kyllä huomasi. Mantroissa ääni oli ihan kummallinen, se pätki eikä toiminut ollenkaan luotettavasti. Viimeisen mantran toistamisesta ei tullut yhtään mitään, kun piti itkeä oikein kunnolla.

Kun tulin sadhanan jälkeen kotiin, siippa oli ahkerana puhdistamassa vessan lavuaarin viemäriä. Tai siis sitä putkea lavuaarista lattiakaivoon. Se oli täyttynyt kummallisesta töhnästä ja pitkistä hiuksista, eikä tahtonut vetää enää kunnolla.

Muistan vielä oikein hyvin, kuinka seurustelumme alkuaikoina siippa teki saman homman minun kämpässäni. Hän oli yökylässä, ja siihen aikaan siippa heräsi aamulla aikaisin kun taas minä nukuin myöhään. Hänellä oli käynyt aika pitkäksi, joten hän oli alkanut putsaamaan lavuaarin rööriä. Huomaavaisena ihmisenä siippa asetteli putkesta löytyneet töhnät vessan lattialle, vessapaperin päälle, ihan minua varten. Hän ajatteli, että saatan haluta nähdä mitä putkesta löytyi. Kun heräsin, siippa esitteli löydöksensä, joista minä en sitten loppujen lopuksi ollut ihan kauhean kiinnostunut. Mutta pidin hänen huomaavaisuuttaan äärimmäisen herttaisena ja rakastettavana, sillä olisin ihan hyvin voinut olla kiinnostunut niistä töhnänäytteistä. Tänään siippa oli heittänyt töhnät roskikseen, sillä hän tuntee minut ja kiinnostukseni kohteet jo paremmin kuin silloin.

Sopimisen vaikeus

Kyllä se nyt näyttää siltä, että aloitan työt lähiaikoina. Mutta ei ole yksinkertainen asia: juristit laativat parhaillaan sopimuksia, joita työni edellyttää. Kaiken pitää mennä taiteen sääntöjen mukaan. Yksi taho ostaa sen työn jonka tulen tekemään, ja toinen taho palkkaa minut tekemään työn. Minä en tarvitsisi kuin ihan tavallisen työsopimuksen, niin voisin aloittaa hommat.

Itse asiassa tänään oli palaveri tulevan työni tiimoilta. Vaikuttaa tosi kivalta kaikin puolin, sekä työ että ihmiset joiden kanssa tulen sitä tekemään. Mutta enpä tosiaan voi olla ihmettelemättä sopimusteknistä viilausta. Keskustelua käytiin esimerkiksi siitä, kumpi taho allekirjoittaa sopimukset ensin ja kumpi sitten. Mitäköhän hemmetin väliä sillä on?

Sat Nam

Siinä sanapari – tai mantra – joka on jokaiselle kundaliinijoogille enemmän kuin tuttu. Suomeksi se tarkoittaa kutakuinkin ”totuus on nimeni” tai ”totuus on identiteettini”. Yleensä Sat Nam –mantra päättää kundaliinijoogaharjoituksen. Lisäksi sitä voi käyttää rytmittämään mitä tahansa yksittäistä harjoitusta silloin, kun mitään muuta mantraa ei ole annettu. Rytmi menee niin, että sisäänhengityksellä toistetaan hiljaa mielessä Sat ja uloshengityksellä Nam. Mantran toistaminen helpottaa keskittymistä, kun ajatukset eivät vaeltele missä sattuu, vaan keskittyvät mantraan.

Sat Nam on myös kundaliinijoogien yhteinen tervehdys. Ja kaunis tervehdys se onkin, kertoo siitä, että totuutta kohti tässä kuljetaan. Kyse ei ole mistään salaseuran salaisesta tervehdyksestä, vaan Sat Nam –tervehdyksellä voi kuka vaan sen omakseen kokeva tervehtiä ketä vaan.

Lisäksi monet kundaliinijoogit siunaavat ruokansa Sat Nam –mantran avulla. Meidän kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa ruoka siunattiin niin, että keräännyimme ruokapöydän ääreen, ja kädet rukousmudrassa toistimme kolme tosi pitkää Sat Namia. Toki ruuan voi siunata paljon vähäeleisemminkin. Kotona ja muualla arjessa toistan yleensä vaan hiljaa mielessäni yhden tai kaksi Sat Namia ennen kuin alan syödä. Ehkä mantraakin tärkeämpää ruuan siunaamisessa on pieni hiljentyminen ja kiitollisuus ruuasta. Se, että ruokaa ei ota itsestäänselvyytenä tai merkityksettömänä asiana, jonka vaan tunkee suustaan sisään. Jos totta puhutaan, niin ruuan hiljainen siunaaminen minulta sujuu kyllä, mutta jooginen syöminen niin, että maistelisin ja keskittyisin joka ikiseen suupalaan ei aina oikein onnistu. Siihen minä olen ihan liian innokas syöjä.