Rinnoista ja rintsikoista

Sadepäivän ratoksi päätin vihdoin ja viimein lähteä alusvaateostoksille. Se ei ollut sikäli hyvä idea, että rintsikoiden sovittaminen nihkeällä kelillä ei ole järin helppoa tai hauskaa. Toisaalta, ei se koskaan ole.

Ensimmäisessä kaupassa en onnistunut nappaamaan myyjää avukseni, en sitten millään. He mennä viuhtoivat, kun moni muukin oli lähtenyt ostoksille samoissa ajatuksissa kuin minä. Ilman myyjää en ryhtynyt omaa kokoani arvailemaan, tai pomppimaan sovituskoppiin ja ulos, varsinkin kun sovitukseen oli jonoa. Siirryin viereiseen, pieneen alusvaatekauppaan. Siellä oli yksi myyjä eikä yhtään asiakasta minun lisäkseni, joten sain apua kokojen ja mallien kanssa.

Rintojen koko on kyllä jännä juttu. Naistenlehdissä ja vähän siellä sun täällä opastetaan ja kehotetaan, että rintsikat pitäisi ostaa juuri oikeaa kokoa, ja näin sovitat ja näin löydät oikean koon. No joo, jutuista on jonkin verran apua, mutta missään ei yleensä kerrota, että rintojen koko vaihtelee KOKO AJAN. Ainakin joillakin meistä. Kun olet ostanut sopivat rintsikat, ne eivät enää yhtäkkiä olekaan oikeaa kokoa. Minulla koko vaihtelee lähinnä vuodenajan mukaan, mutta toisilla se vaihtelee ihan viikoittain. Lisäksi nyt alkaa ikä ilmeisesti tehdä tehtävänsä, ja muuttaa rintojen kokoa sen vuodenaikavaihtelun lisäksi vähän pysyvämmällä otteella. Mitä siinä sitten teet, pitäisikö rintsikoita olla jokaista kokoa kotona, ja valita niistä aina sopivat? Ilmeisesti pitäisi, ja näin minulle on myös päässyt käymään.

Ostin neljät rintsikat (kaksien hinnalla, olivat puoleen hintaan). Urheiluliivejä ostin kahta eri kokoa, ja tavallisia liivejä samaa kokoa mutta kahta eri väriä. Jos niillä nyt pärjäisi talven yli. Kaapissa on kyllä muutamat sopivat, parit liian pienet ja parit liian suuret, eli ei nämä uudet nyt ole ainoat.

Jonkin verran kirjoitettu myös siitä, että rintsikoiden käyttö häiritsee ylävartalon lymfanesteiden kiertoa ja tekee rinnoista roikkuvat. Näin voi tietenkin olla, en ota siihen kantaa. Sen vaan sanon, että joillekin ihmisille rintsikoiden käyttö on vähän niin kuin pakollista, koska ilman rintsikoita liikkuminen ja pomppiminen nyt vaan sattuu niin kovaa, että ei ole kivaa. Joskus jonkun kundaliinijoogaopettajan palopuheet elämästä ilman rintsikoita ovat tuntuneet jopa vähän syyllistäviltä. Ei hyvä. Toki voi olla paikallaan huomauttaa, että rintsikoita ei pidetä 24/7 vaan välillä ollaan ilman, jos vaan voidaan, ja aina kun voidaan. Toiset voi enemmän ja toiset vähemmän. Kun niitä rintoja on niin erilaisia.

Tylsyydestä ja yhteydestä toisiin

Ai että miten rakastan näitä sateisia lomapäiviä, jolloin on niin tylsää, että mielessä käy siivota yläkerran vaatehuone. Sekin ajatus menee ohi, kun vaan istuu hiljaa paikallaan ja hengittelee syvään. Tosin se tuli vielä takaisin, eli voi olla, että joudun vielä ryhtymään toimenpiteisiin, jos ei aurinkoiset päivät pian palaa.

Joogaopiston kurssi oli kiva ja sujui hyvin – huolimatta siitä, että unohdin ottaa mukaan kaikennäköistä, ja muutenkin oli huonosti valmistautunut olo. Valmistautumisen korvasi vahva läsnäolo paikan päällä. Ryhmä oli tosi kiva, ja tuli ihan valtavan haikea olo siitä, että juuri kun tulimme yhteen ja opimme jotakin toisistamme, tiemme taas erkanivat. Toivottavasti nähdään vielä joskus jossain.

Edellisellä kerralla vedin kurssin kaikki sadhanat, en osannut päästää niistä irti. Työnjako kun ohjaajilla on sellainen, että toinen vetää sadhanan, ja toinen puolitoista tuntia myöhemmin alkavan aamuharjoituksen. Kurssilaiset saavat sitten valita, että kumpaan osallistuvat, vai osallistuvatko kumpaankaan. Tällä kertaa vedin vain yhden kolmesta sadhanasta, eli jotakin on tapahtunut, joka on tehnyt mahdolliseksi ja ihan helpoksi päästää siitä harjoituksesta irti. Mutta niinpä olen päästänyt irti myös lauantaiaamujen sadhanoista täällä kotipuolessa, niissä sentään olin paikalla melkein aina. Nyt niiden aika näyttää menneen.

Ylipäätään tuntuu, että tässä muuttuvien energioiden tilanteessa harjoitus on opetella olemaan fyysisesti yksin ja erillään mutta samalla mentaalisesti yhteydessä kaikkien kanssa ja kaikkeen muuhun. Siltä se nyt ainakin näyttää, mutta voi olla että jotakin harjoituksen luonteesta selviää ja kirkastuu myöhemmin. Eikä pienintäkään hajua, miten harjoitus tehdään, miten siinä voi onnistua, mutta sekin saattaa selvitä.

Loma

Vihdoin alkoi loma. Hyvät hyssykät, että olin jo sen tarpeessa. Ensimmäinen lomapäivä oli ihan suunnitellusti perjantai, jolloin matkustin Helsinkiin, ja kävin Kuldipin alignment-hoidossa nopsaan. Se ei kestänyt kuin vajaat 30 minuuttia, mutta käänsi pään ja varmaan kaiken muunkin ihan eri asentoon. Stressinpurkuasentoon. Kävin myös vaatekaupassa, mutta en löytänyt mitään kivaa, värit oli taas vääriä. Pitää odotella, kun ne vaihtuvat. Sitten matkustin Vantaalle tapaamaan pariskuntaa, johon olen tutustunut gurudwarassa. Heille on tullut kaikkien koronarajoitusten aikaan vauva, jota kävin ihastelemassa. Hän oli tosi suloinen ja hyvin käyttäytyvä olento – toivottavasti tapaamme pian uudelleen.

Muuten, hauska yksityiskohta oli se, että heidän kätilönsä oli kundaliinijoogan harjoittaja, joka tiesi mistä oli kysymys, kun tapasi sikhipariskunnan. Ei tarvinnut selitellä miehen pitkää partaa ja turbaania.

Lauantai oli sadepäivä ja totaalisen pysähtymisen päivä. Nukuin aamulla pitkään, ja sitten vielä parit päiväunet. Seuraavana yönä taas 9 tuntia unta ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Enkä minä mielestäni ollut edes väsynyt, sillä etätöihin siirryttäessä onnistuin nukkumaan paljon päiväunia ja siihen mennessä kertyneen väsymyksen pois. Ehkä tämä oli nyt jotain eri tason väsymystä.

Ihan pelkästään kaukaisuuteen tässä ei voi ryhtyä tuijottelemaan, sillä huomenna lähdemme oman joogaopettajani kanssa Joogaopistolle opettamaan muutaman päivän kundaliinijoogakurssia. Se nyt sitten viimeistään irrottaa ajatukset työasioista. Itse asiassa työasioiden suhteen on sellainen tilanne, että mielessä pyörii pari uutta, ihan mahtavaa ideaa, joita olisi mukava päästä toteuttamaan. Mutta samaan aikaan tiedän ja tunnistan olevani loman tarpeessa, eli ei mitään tehtävissä niiden ideoiden suhteen tässä vaiheessa. Ja silti mieli yrittää koko ajan vähän jekuttaa ja kysellä, että eikö edes mitään pientä, valmistelevaan touhua. Ihan vähän. Ei, se ei nyt vaan käy eikä onnistu.

Toivottavasti kurssista tulee oikein kiva kaikille. Ryhmä on vähän normaalia pienempi, 18 plus me. Ohjelma on hyvin valmisteltu, mutta samalla on ääneen todettu, että pidetään se väljänä ja avoimena kaikille lennosta tehtäville muutoksille. Olisi kiva, jos ryhmä esittäisi jotakin toiveita tai kysymyksiä tai mitä vaan.

Pitäisi ryhtyä pakkaamaan. Mutta toisaalta, ehtiihän sen huomennakin.