Ohi män - taas

Eilen katseltiin, kuinka ikkunan takana kulki Harry Potterin hattuja sinne ja tänne. Paitsi ei yhtään tänne.

Illalla söin virpojille varatut karkit.

Töitä, töitä

Nyt on menossa jo toinen viikonloppu peräkkäin töiden parissa. Pääsiäinen tulee ihan hyvään kohtaan, silloin sentään saa huilahtaa oikein monta päivää peräkkäin.

Vaikka onhan se ihan hienoa huomata, että vielä onnistun potkimaan itseni tällaiseen työtahtiin. Vaikka en haluaisikaan, mielummin tekisin töitä vähän inhimillisemmällä otteella. Ei tällainen voi olla ihmiselle hyväksi.

Enkä tykkää siitäkään, että joudun laittamaan muun elämän ikään kuin pauselle odottelemaan parempia aikoja.Kirjoittamaan max. 10 rivin blogitekstejä. Lukemaan sanomalehdistä vain otsikot ja sarjakuvat. Ja mikä pahinta, jättämään bollywood-leffat katselematta, kun ei ole aikaa.

Aamun valoa

Joko olette huomanneet, että aamukuudelta on jo ihan valoisaa. Jippii! Aivan mahtavaa, kun joka-aamuisen joogaharjoituksen aikana tulee valoisaa, ja harjoituksen päätyttyä ei enää tarvitse valoja.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun kellon viisareita siirrellään taas kohti juhannusta. Mietin tätä pitkään, ja eikö se niin mene, että aamulla on sitten taas vähän pidempään pimeää. Mutta jos oikein muistan, sitä ei todellakaan kestä kauaa, kun on jo valoisaa niin illalla kuin aamullakin.

Avointa ja tehokasta kommunikointia

Sain eilen joogayhdistyksen taloudenhoitajalta sähköpostia. Hän oli yhdistyksen hallituksen jäsenen asialla: hallituksen jäsen oli pyytänyt kysymään minulta voisinko selvittää edelliseltä sihteeriltä, miten eräs asia on ennen hoidettu. What? Miksi hallituksen jäsen ei kysy suoraan minulta tai edelliseltä sihteeriltä.

Tänään hallituksen jäsen laittoi koko hallitukselle sähköpostiviestin, jossa hän kertoi, että minä ja edellinen sihteeri selvitämme asiaa. Ai jaa. Minkä jälkeen minä laitoin edelliselle sihteerille kiireesti viestin, jossa kysyin, onko hän kuullut jotakin asiasta.

Mitä silloin tehtiin, kun ei vielä ollut sähköpostia? Syötiin Floraa?

Suosionosoitukset

Olin tänään puhumassa seminaarissa, johon oli ilmottautunut noin 160 henkilöä. En osaa sanoa kuinka moni oli paikalla. Juuri ennen minun vuoroa seminaarin juontaja ehdotti, että yleisö voisi nousta hetkeksi seisomaan ja venytellä, ja vaikka jäädäkin seisomaan hetkeksi. Sitten hän esitteli minut. Minä pääsin aloittamaan puheenvuoroni toteamalla, että eipä minua olekaan ennen seisaaltaan taputettu puhumaan.

Vähempi on enempi

Tänään hakeuduin kevätpäiväntasauksen takia tavallisen sadhanan sijaan pitkään mantrameditaatioon. Tai no, yksi iso syy hakeutua juuri siihen meditaatioon oli se, että kyseessä oli juurikin HighTech Yoga Kriya ja mantrana Rakhe Rakhena Haare Aap Ubaarian/ Guru Ke Peeri Paijee Kas Savarian/ Hooaa Aape De-Aia Mahano Na Visaarian/ Saadh Jannaa Kee Sang Bhavajalla Taarian/ Sakete Nindeke Dushke Khin Mai Bidaarian/ Tis Sahib Kee Teeke Nanaka Mannee Maai/ Jis Simmarat Sukhu Hoe Sagele Duhku Jai.

Kun meditaatio alkoi, huomasin, että en tee mudria vaan keskityn mantraamiseen. Niin se vaan kävi, eikä se toisaalta ole mikään kumma juttu. Ehkä mudrat olisivat olleet minulle liikaa. Viime aikoina muutenkin joogan kanssa on monessa kohtaa ollut teemana less is more. Eli pientä ja hienovaraista, tuskin havaittavaa toimintaa. Ja sitten välillä tulee niitä kohtauksia, kun pitää oikein kunnolla käyttää lihaksia, hyppiä ja huhtoa. Eilen juuri ohjasin sellaisen joogatunnin, jossa pääsin itsekin pomppimaan ihan riittävästi. Onneksi nuo kehon käyttökohtaukset menevät nopsaan ohi, ja taas tekeminen kääntyy pieneen ja hienovaraiseen.

Mutta meditaatio, se oli kiva. Älyttömän nopea, vain 127 minuuttia, joka meni noin kahdessa silmänräpäyksessä. Sekin on jännä huomata, että enää ei pitkän meditaation jälkeen ole yhtä kuutamolla kuin joskus aiemmin, vaan olen kohta jo ihan kohtuullisen toimintakykyinen. En tiedä onko sillä jotakin tekemistä sen kanssa, että ihan jokapäiväiseen elämään tuntuu sekoittuvan yhä enemmän pieniä meditaation hetkiä. Eli arki ja meditaatio eivät ole enää niin tyystin eri asioita kuin ennen.

Menenkin tästä keittiöön meditoimaan siipalle ja itselleni ruokaa. En oikein itsekään tiedä millaisia vegeherkkuja meille tänään tulee, mutta eiköhän se selviä pian.

Muisti koetuksella

Kuun loppu lähestyy, ja samalla tämän työsuhteen loppu. Loppua kohti kasvaa paineet, kun pitää saada valmiiksi ja toimittaa eteenpäin kaikki, minkä olen luvannut saada valmiiksi ja toimittaa eteenpäin. Samalla valmistelen seuraavan työpätkän asioita.

Kiirettä siis pitää, ja pää on kovilla. Vielä hymyilyttää, mutta huomaan jo ensimmäiset stressioireet. Muisti alkaa pätkiä pienissä, kohtuullisen merkityksettömissä asioissa. Tänään unohdin aamulla pestä hampaat. Hetken tuntui tosi ikävältä ajatus olla koko päivän pesemättömillä hampailla töissä. Onneksi unohdin oman unohdukseni pian.

Lisäkoulutusta

Tänään lähti ilmoittautuminen lisäkoulutukseen – siis kundaliinijoogaopettajille tarkoitettuun koulutukseen. Ei niin, että tuntisin erityisesti olevani sen tarpeessa, mutta olen hiljaa mielessäni ajatellut, että voin niitä käydä vuosien mittaan pois, jos sattuu sopivia kohdalle. Niistä voi saada vaikka hyvän tekosyyn matkustaa jonnekin, harrastaa joogamatkailua. Nyt sopiva sattuu olemaan ihan kotomaan kamaralla, mikä on mukavaa sekin. Itse asiassa ajatukseni on, että osallistun pikemminkin kuuden päivän joogaretriittiin kuin mihinkään koulutukseen. Toivottavasti ei käy ohraisesti näin kevyellä asenteella.

Minä olen käynyt kundaliinijoogaopettajakoulutuksen tason 1 ja olen siis täysin pätevä opettaja. Seuraava taso eli taso 2 koostuu viidestä kokonaisuudesta eli moduulista. Jokaisella kokonaisuudella on oma teemansa, jotka ovat (anteeksi laiskuuteni, en jaksa suomentaa) conscious relationships, mind and meditation, vitality and stress, authentic relationships ja lifecycles and lifestyles. Sitten on vielä kundaliinijoogaopettajakoulutuksen taso 3, mutta siitä en tiedä mitään. Tosi monet opettajat kehittävät itseään muilla tavoin kuin kakkostason tai kolmostason koulutuksin.

Itse asiassa tiedän, että tähän nimenomaiseen koulutusmoduuliin osallistuisi useampikin kollega, jos heillä vaan olisi irrottaa rahaa siihen. Rahat on nyt tiukilla tosi monilla. Minä päätin, että minulla on rahaa tähän, tingitään sitten jostain muusta. Tosin on minullakin ollut runsausmeditaatiot ohjelmassa jo jonkin aikaa, vaikka vielä ei olekaan hätä kädessä. Parempi aloittaa hyvissä ajoin. Nykyinen työ loppuu tämän kuun lopussa, ja seuraava työsuhde on ruhtinaalliset kaksi kuukautta. Sitten ei taas ole tiedossa mitään, mutta mitä tahansa ehtii taas ilmaantua.

Mutta niin, koulutusta. Mahtaa olla taas outoa hypätä tästä tavallisesta arjesta kuudeksi päiväksi niihin pyörteisiin, joogaihmisten pariin. Se on sitten sitä yötä päivää. Toivottavasti ohjelma on sen verran kohtuullinen, että pääsen hyvissä ajoin nukkumaan iltaisin. Kaiken muun kestän, mutta univaje ei oikein ole minun juttuni.

Gongattavana

Olin tänään aamusadhanan jälkeen toisen kundaliinijoogaopettajan luona saamassa gongihoitoa. Kauhean vaikea sanoa siitä mitään. Tai no, kivaa oli, ei tuntunut ollenkaan voimakkaalta. Kissa pomppi kesken gongauksen päälläni. Mutta mitään muita tuntemuksia en millään jaksaisi yrittää pukea sanoiksi.

Sovittiin uusi sessio huhtikuulle.