Monta
vuotta sitten joogattiin kesähelteellä kerrostalon ylimmässä kerroksessa,
peltikaton alla. Salin iso ikkuna oli auki, mutta ilma ei liikahtanut mihinkään.
Harjoitussarja oli varsin vauhdikas, ja muistan ihmetelleeni, miten ihminen voi
hikoilla jaloistaan niin, että hikinorot juoksevat pitkin sääriä. Hikinorot
selässä ja kyljissä eivät niinkään ihmetyttäneet.
Nykyisin
vaikuttaa siltä, että jos joogatessa alkaa tulla vähänkään lämmin, joku avaa
oven tai ikkunan, tai laittaa jonkin sähköisen vekottimen päälle. Se en ole
minä, sillä minä en ole tuulettajatyyppiä, enkä tykkää vedosta yhtään.
Mielummin hikoilen kuin tuuletan, sillä minusta joogassa hikoilemisessa ei ole
mitään ongelmaa, päinvastoin.
Pari
viikkoa sitten vierailin kundaliinijoogaopettajakoulutuken sadhanassa. Ennen
sadhanan alkua kanssajoogaaja avasi salin oven ulos pakkaseen tuulettaakseen
tilassa yöpyneiden hengityksen pois. Ihan ymmärrettävää, mutta ei kai
pakkasella tarvitse kovin kauaa tuulettaa, eihän? Kriya oli hädin tuskin
päässyt siihen asti, että oma kehoni alkoi lämmetä ja vertyä, kun joku laittoi
ilmapumpun päälle. Voi hyvänen aika, olisiko se nyt ollut niin vaarallista, jos
olisi tullut vähän lämmin?
Ymmärrän
hyvin sen, että kun tehdään hengitysharjoituksia ja muutenkin joogassa on ihan
hyvä hengitellä puhdasta ja raikasta ilmaa. Mutta ihan oikeasti, ei se happi
lopu, vaikka ovet ja ikkunat eivät olisi koko ajan selällään. Ilma voi tuntua
tunkkaiselta hengittää, koska siinä on reilusti hengityksen vapauttamaa
hiilidioksidia, mutta happi ei todellakaan ole loppumassa.
Onko tämä
nyt se syy, miksi hot jooga on nyt niin suosittua? Siellä saa keho lämmetä ja
hikoillakin. Tai no, kyllä käsittääkseni astangajoogassakin saa. Mutta miksei kundaliinijoogassa?