Tuulettajatyyppi

Monta vuotta sitten joogattiin kesähelteellä kerrostalon ylimmässä kerroksessa, peltikaton alla. Salin iso ikkuna oli auki, mutta ilma ei liikahtanut mihinkään. Harjoitussarja oli varsin vauhdikas, ja muistan ihmetelleeni, miten ihminen voi hikoilla jaloistaan niin, että hikinorot juoksevat pitkin sääriä. Hikinorot selässä ja kyljissä eivät niinkään ihmetyttäneet.

Nykyisin vaikuttaa siltä, että jos joogatessa alkaa tulla vähänkään lämmin, joku avaa oven tai ikkunan, tai laittaa jonkin sähköisen vekottimen päälle. Se en ole minä, sillä minä en ole tuulettajatyyppiä, enkä tykkää vedosta yhtään. Mielummin hikoilen kuin tuuletan, sillä minusta joogassa hikoilemisessa ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin.

Pari viikkoa sitten vierailin kundaliinijoogaopettajakoulutuken sadhanassa. Ennen sadhanan alkua kanssajoogaaja avasi salin oven ulos pakkaseen tuulettaakseen tilassa yöpyneiden hengityksen pois. Ihan ymmärrettävää, mutta ei kai pakkasella tarvitse kovin kauaa tuulettaa, eihän? Kriya oli hädin tuskin päässyt siihen asti, että oma kehoni alkoi lämmetä ja vertyä, kun joku laittoi ilmapumpun päälle. Voi hyvänen aika, olisiko se nyt ollut niin vaarallista, jos olisi tullut vähän lämmin?

Ymmärrän hyvin sen, että kun tehdään hengitysharjoituksia ja muutenkin joogassa on ihan hyvä hengitellä puhdasta ja raikasta ilmaa. Mutta ihan oikeasti, ei se happi lopu, vaikka ovet ja ikkunat eivät olisi koko ajan selällään. Ilma voi tuntua tunkkaiselta hengittää, koska siinä on reilusti hengityksen vapauttamaa hiilidioksidia, mutta happi ei todellakaan ole loppumassa.

Onko tämä nyt se syy, miksi hot jooga on nyt niin suosittua? Siellä saa keho lämmetä ja hikoillakin. Tai no, kyllä käsittääkseni astangajoogassakin saa. Mutta miksei kundaliinijoogassa?

Sadhana on muuttanut

Nyt ollaan pidetty jo kaksi sadhanaa uudessa paikassa. Aika hassu olo, niin pitkään sadhana oli yhdessä ja samassa paikassa, ehkä noin kuusi vuotta. Mutta eipä uusi paikka mikään huono ole. Se on tosi pieni, ja jää varmasti väliaikaiseksi paikaksi isompaa etsittäessä. Mutta hauskaa paikassa on se, että siellä on niin hiljaista. Ei humise ilmastointi, eikä kuulu kadulta mitään. Ihan mahtavaa. Pienessä paikassa ollaan myös niin lähellä toisia, että toisten mantraamisen voi kuulla ihan selvästi siitä ihan vierestä. Se jos mikä tekee mantraamisesta entistäkin kivempaa.

Kanssajoogaaja, jonka kanssa ollaan jo vuosia käyty sadhanoissa, päätti lähteä kundaliinijoogaopettajakoulutukseen. Mainiota, tosi hyvä. Se on kuitenkin hyvä keino syventää kokemusta ja tietämystä kundaliinijoogasta. Ihan kauhean suurta valikoimaa muita keinoja kun ei ole tarjolla.

Sadhana muuttaa

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Sadhana, jossa käyn joka lauantaiaamu aina kun pääsen, muuttaa pois siitä paikasta, jossa se on aina ollut. Aluksi sadhana oli noin kerran kuussa, sitten pari kertaa kuussa, ja nyt jo vuosien ajan sadhana on pidetty joka viikko. Nyt se sitten muuttaa. Hui. Uusi paikka on pieni, oikeastaan ihan liian pieni, mutta sille ei nyt voi mitään. Toivottavasti isompi tila löytyy pian.

Sadhanan muutto ei ole ainoa muutos kaupungin joogaelämässä. Näyttää siltä, että tässä on taas jokin taitekohta, jossa jooga-asiat järjestäytyvät uudestaan. Ja vaikka sanoin että hui, niin ihan totta puhuen ei pelota. Ja se on kyllä mukavaa. Ei pelota, vaan on täysi varmuus siitä, että kaikki järjestyy hyvin ja parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka tämä muutoskohta tuokin mukanaan vähän epävarmuutta. Sitä pitää vaan sietää, eikä se nyt tunnu edes vaikealta.

Kokouksista

Näin kevään korvalla, kun on yhdistysten sääntömääräisten vuosikokousten aika, alan ihmetellä mikä ihmeen älynväläys on toimia kahden eri joogayhdistyksen sihteerinä. Tekemistä nimittäin riittää. Itsekseni murisen, että vielä tämä vuosi, ja sitten lopetan sihteerin hommat ainakin toisessa yhdistyksessä. Mutta katsotaan nyt, kesällä voi mieli taas muuttua, kesällä kun yhdistysten hallitukset eivät ole erityisen aktiivisia.

Sellaiseen tärkeysjärjestykseen laitoin asiat, että skippaan toisen yhdistyksen vuosikokouksen. Moni asia ei mene tärkeysjärjestyksessä kokouksen edelle, mutta kauan odottamani bollywood-elokuvan näytös menee. Kyseisestä elokuvasta on vaan yksi näytös, jota en halua missata. First things first. Semminkin kun tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun joudun olemaan kyseisen yhdistyksen kokouksesta pois. Vähän on huono ja kolkuttava omatunto, mutta olen vakaasti päättänyt olla kuuntelematta sitä.