Salipula

Kaupungissamme on lähes krooninen pula hyvistä joogasaleista, ja monet joogaa tarjoavat tahot etsivät koko ajan hyviä tiloja, joita ne voisivat vuokrata järjestääkseen niissä säännöllisiä joogatunteja tai kertaluonteisempia tapahtumia. Niin myös paikallinen joogayhdistys. Yhdistyksen hallitus sai vihjeen kauniista ja tilavasta salista, joka sijaitsee ihan keskeisellä paikalla, hyvien kulkuyhteyksien päässä, ja jota vuokrataan kohtuulliseen hintaan. Tilan omistaa NNKY eli Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys.

Joogayhdistyksen taloudenhoitaja otti yhteyttä NNKY:hyn ja tiedusteli mahdollisuutta vuokrata tila. Vastaus oli yksiselitteisen selvä. He eivät vuokraa tiloja joogaan, koska se on heidän periaatteidensa vastaista. Oletettavasti siis heidän katsantokannassaan jooga ei mahdu kristillisyyden piiriin. Harmi.

Jatkamme hyvän salin etsimistä, ja joogaamista kylmissä jumppasaleissa. Toki hyviäkin saleja kaupungista löytyy, mutta niiden kysyntä on huimaa. Pitäisiköhän alkaa järjestää yöjoogaa, sillä keskellä yötä salit taitavat olla vielä vapaana.

Tilanteen mukaan

Eilen, kun vedin sadhanaa, tuli mieleen soittaa taustaksi ensimmäinen sadhanalevy, jonka olen itselleni hankkinut. Aikoinani ostin sen, koska se kuulosti niin selkeältä ja simppeliltä ja helpolta mantrata mukana. Ja sitä se olikin, enkä ole ainoa, joka niin sanoo (click). Kunnes sitten jossakin vaiheessa kävi niin, että se alkoi kuulostaa kertakaikkisen väärältä, enkä voinut soittaa sitä enää ollenkaan. Ihmettelin, miten olin koskaan sellaisen levyn tullut hankkineeksi, jossain mielenhäiriössä kai. Levy jäi sikseen, soittamatta ja unholaan, kunnes toinen joogaopettaja soitti sen omassa sadhanassaan. Se kuulostikin taas ihan hyvältä. Ja eilen sama levy oli kertakaikkisen mainio juuri siihen aamuun.

Näin ne tilanteet vaihtelevat. Se, mikä toimii yhdessä tilanteessa, ei välttämättä ole ollenkaan hyvä juttu jossakin toisessa. Sen syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin en osaa tätä ilmiötä selittää. Mutta kun intuitiollaan valitsee niin musiikit, kriyat kuin meditaatiotkin, ei oikein voi mennä vikaan.

Hyvää syntymäpäivää, Yogi Bhajan

Tänään, 26. elokuuta, on kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin syntymäpäivä. Vaikka Yogi Bhajan ei ole enää keskuudessamme fyysisessä olomuodossaan juhlimassa synttäreitä, on niitä tapana juhlia kahden ja puolen tunnin meditaatiolla, jossa toistetaan pitkää Ek Ong Kaar –mantraa. Siis sitä samaa, joka aloittaa sadhanamantrat.

Kaupungissa järjestettiin tänään kaksikin tällaista syntymäpäiväsadhanaa. En osannut päättää kumpaan menisin, joten jäin kotiin. Yksi vaihtoehto olisi ollut mennä muiden joogaopettajien kanssa vetämään meditaatiota, mutta tämä on sellainen meditaatio, joka ei jostain syystä kutsu minua ryhmän eteen. Voin kyllä osallistua, mutta jätän vetämisen muille. Ehkä syy on se, että pidempään toistettuna minulla on mantran kanssa suuria vaikeuksia. Aamusadhanassa seitsemän minuuttia on ihan hyvä aika, se sujuu, mutta pidempään toistettuna minulta lähtee ääni tai ääni alkaa nykiä ja pomppia. Se johtuu todennäköisesti siitä, että pääni asento ei ole paras mahdollinen. Josta sitten päästää kysymykseen, että miksi en tässä meditaatiossa ja tämän mantran aikana onnistu pitämän päätä hyvässä asennossa. Tai se seitsemän minuuttia sujuu, pidemmät ajat vähän huonommin.

Tein meditaatiota yksin kotona 11 minuuttia. Siinä kaikki.

Pahaa hajua

Näin joskus telkkarissa pätkän ohjelmaa, jossa elämästään kertoi nainen, jolla ei ollut hajuaistia ollenkaan. Hän oli muun muassa käynyt leikkauksessa – en nyt muista yksityiskohtia siitä – jonka myötä hän ei enää hikoillut kainaloistaan. Hajuaistin puute kun hankaloittaa sosiaalista elämää niin, ettei voi tietää haiseeko pahalle vai ei. Olin vähän yllättynyt, sillä enpä ollut tullut ajatelleeksi että hajuaistin puuttumisella on näin keskeinen merkitys sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Viime yönä näin unta, jossa olin ihmisten keskellä, mutta he karttoivat minua. Joku kertoi, että haisen pahalle, ja karttaminen johtuu siitä. Olin hämilläni ja surullinen, sillä en itse haistanut pahaa hajuani, enkä tiennyt mistä se tulee tai mitä sille voisin tehdä. Samalla aloin sääliä niitä harvoja läheisiä ihmisiä, jotka minulla unessa vielä oli. Hehän joutuivat elämään hajussani koko ajan!

En nyt lähde analysoimaan tätä unta syvemmin, mutta sen vaan sanon, että se osa omasta mielestäni, joka näitä unia keksii ja kehittelee, ei vissiin pidä minua erityisen hyvänä ja puoleensavetävänä tyyppinä.

Tutustuminen joogaan

Taas oli se aika vuodesta, jolloin paikallinen joogayhdistys ja paikalliset opistot järjestivät yhteistyössä maksuttoman mahdollisuuden tutustua joogaan. Paikalla oli noin 80 ihmistä, joilla oli mahdollisuus kokeilla 45 minuutin ajan astanga-, hatha- ja kundaliinijoogaa. Käytännössä tarkoitti sitä, että jakaannuimme kolmeen saliin, joiden välillä joogaopettajat kiersivät ja ohjasivat yhden session ”omaa” joogalajiaan kussakin.

Meitä kundaliinijoogaopettajia oli paikalla kaksi, joten minä ohjasin vain yhden session. Se oli ihan sopiva määrä, sillä olin äänessä ihan tarpeeksi alussa, kun kerroin joogasta, sen historiasta ja harjoittamisesta käytännössä lyhyesti. Olen pitänyt saman, noin 10 minuutin pälätyksen nyt jo monta kertaa tässä vuosittain järjestettävässä tilaisuudessa. Joka vuosi olen myös hionut sitä vähän eteenpäin, joten nyt se alkaa olla aika hyvä.

Sitä minä vaan ihmettelen vuodesta toiseen, että miten tähän tilaisuuteen riittää vuodesta toiseen tulijoita. Jos siis oletetaan, että he oikeasti ovat niitä, jotka eivät ole jooganneet aiemmin. Hyvä että riittää, ja hyvä että haluavat kokeilla.

Joogaopistolla

Viikonloppu vierähti mukavasti Saarijärven joogaopistolla muiden paikallisyhdistysten edustajien kanssa. Oli tosi kiva tavata heitä ja kuulla muiden yhdistysten toiminnasta. Ja joogata, tietenkin, syödä hyvää kasvisruokaa. Opistolla tehtiin SJL-joogaa, ja olivat harjoitukset tällä kertaa tosi kivoja. Liekö merkitystä sillä, että ohjaaja oli mies. Ei välttämättä niin, että miehet ohjaisivat kivempia harjoituksia kuin naiset, mutta aina joskus miehet ohjaavat voimakkaampia harjoituksia kuin naiset. Ja tässä tapauksessa voimakkuus teki harjoituksesta mukavan – liian voimakas se ei ollut.

Viikonlopun aikana meille tarjoiltiin myös teoreettisempaa antia, lähinnä chakroihin liittyen. Totta puhuen se puoli oli niin köykäistä ja käsitteellisesti epäselvää, että sen olisi hyvin voinut jättää väliin. Kävimme läpi myös chakroihin liittyvät mantrat, mutta niitä toistettiin vain hiljaa mielessä. Siinä vaiheessa kundaliinijoogaan tottuneelta ihmiseltä meinasi päästä parku, kun oli jo mantraamista niin ikävä. Vaikka kyllä me, kaksi kundalinijoginia, pääsimme ääneen yhteisen aamuharjoituksemme aikana.

Joogaopisto on tosi hieno paikka, jossa on aina mukava käväistä. Siinä ei ole kuin yksi vika, mutta se onkin aika iso vika, ainakin autottoman ihmisen kannalta. Saarijärvelle kun on kohtuullisen hankalaa päästä julkisilla. Kuuleman mukaan se on mahdollista, mutta ei mitenkään helppoa. En välttämättä välittäisi kokeilla, jos ei ole ihan pakko.

Sade loppui juuri sopivasti ja aurinko alkoi paistaa, kun pääsimme Joogaopiston pihaan.