Pidin
viimeisen sijaistusjoogatunnin, sillä sijaistamani kundaliinijoogaopettaja
palaa tällä viikolla töihin. Tunteja oli aika sopivasti ja mukavasti, ja oli
kivaa taas opettaa vähän säännöllisemmin kuin yleensä. Vähän hassua, mutta niin
vain on, että monesti ennen tuntia minua vähän jänskättää, että miten se menee
ja kuinka kaikki käy. Jännitys katoaa ihan saman tien, kun tunti pääsee alkuun,
ja kaikki on ihan itsestään selvää ja pelkästään mukavaa. Ehkä se
jänskättäminen tarkoittaa jonkinlaista etukäteisvirittymistä.
Viimeisen
kesätuntini päätteeksi yksi joogaaja jäi vielä meikkaamaan, eikä häipynyt
vauhdilla niin kuin muut. Hän kertoi olevansa menossa treffeille miehen kanssa,
jota hän ei ollut aiemmin tavannut. Totesin, että olipa hyvä idea tulla
joogatunnille ensin, niin sitten voi säteillä ja loistaa treffeillä. Hän oli
samaa mieltä, mutta totesi, että tunnin aikana punaisiksi muuttuneet posket
pitää saada puuterilla peittoon.
Tunnilla
tosiaan posket punastuivat, kun tanssimme Punjabin rumpujen tahtiin.
Harjoitussarjaan sisältyi 11 minuutin tanssiosuus. Ja vaikka
kundaliinijoogaopettajilta on kielletty joogaharjoitusten tekeminen silloin kun
he opettavat (aamusadhana on eri asia, se ei ole opetustilanne), minä liityn
tanssin ajaksi hommaan mukaan. Olisi liian kiusallista vain katsella muiden
tanssia, ja kököttää itse paikallaan. Yleensä ohjatessani tanssin sillä
asenteella, että minä nyt vähän näytän mallia kuinka laajoin ja hullunkurisin
liikkein tässä voi liikkua, vieläpä miettimättä lainkaan miltä se näyttää.
Hassuintahan on tietenkin se, että minä en pääsääntöisesti tanssi julkisesti.
Paitsi joogassa. Siitä(kään) rajoittuneisuudestani en ole vielä päässyt irti.
Toivottavasti
treffit meni hyvin ja kyseinen joogaaja nähdään uuden miesystävänsä kanssa
joogatunnilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti