Cholay – pyttipannu intialaiseen tapaan

Jokin aika sitten ostin intialaisen keittokirjan, jonka on kirjoittanut Bibiji Inderjit Kaur Khalsa, eli kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin vaimo. 

En ole kokeillut vielä kovin montaa ohjetta kirjasta, mutta yksi on osoittautunut vallan mainioksi, jos aterialta jää yli keitettyjä perunoita. Siksi kutsun ruokaa intialaiseksi pyttipannuksi. Sen oikea nimi on cholay tai chole, miten sen nyt haluaakaan kirjoittaa. Ja omana, vapaasti soveltavana versionani se menee kutakuinkin näin:

Muutama keitetty peruna

Kikherneitä

Tuoretta inkivääriä

Sipuli tai pari

2–3 tomaattia

Tuoretta korianteria

Sitruunaa (tai sitruunamehua)

Mausteita – mitä nyt sattuu olemaan

Lähdetään siitä, että eihän kukaan keittele itse kikherneitä, vaan ne on ostettu kaupasta esikypsennettyinä. Kun ei ole sitä painekattilaakaan.

Aloitetaan siis pilkkomalla inkivääri ja sipuli hienoksi, ja kuullottamalla ne kirkastetussa voissa tai öljyssä pannulla. Sekaan kuutioidut perunat, ja garam masalaa. Ja vaikka tuoretta chiliä, jos siltä tuntuu. Kun perunat saa vähän väriä, voi joukkoon nakata kikherneet. Sopivalla hetkellä sekaan vielä kuutioidut tomaatit, joista on poistettu siemenet. Pyöritellään pannulla sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Minä haluan omani vähän mössöisenä, eli siihen menee hetki, mutta ei kauaa. Sitten suolaa maun mukaan. Lopuksi päälle tuoretta korianteria, jos sattuu olemaan, mutta ilmankin pärjää. Ja muutama ohut sitruunaviipale, tai loraus sitruunamehua.

Sitten syömään. Ihan älyttömän hyvää! Meillä uppoaa sellaisenaan, tai intialaistyyppisen leivän kanssa, jos kaapista löytyy. Viimeksi tehtiin uusista perunoista, vaikka parempi tietenkin tulee vanhoista perunoista.

Juhannuksen aamusadhana

Vähän oli epävarma olo siitä, että tuleeko kukaan juhannuspäivän aamuna sadhanaan. Päätettiin, että se joka tapauksessa pidetään, koska kaksi vakikävijää olivat ainakin tulossa. Ja tuli sinne muitakin, meitä oli yhteensä kahdeksan. Juuri sopiva sakki tälle aamulle. Mukana oli myös sellaisia, jotka eivät olleet koskaan aiemmin käyneet sadhanassa. Toivottavasti tulevat toistekin.

Joskus jää naurattamaan, kun sadhanaan tulee uusi tai uusia ihmisiä, ja heti sadhanan jälkeen he hehkuttavat silmät loistaen, kuinka mahtava olo ja he kyllä tulevat heti uudelleen. En tiedä mitä heille sitten tapahtuu, tuleeko kotona väsy vai mikä, mutta heitä ei näy enää koskaan. Olen nähnyt useammankin tällaisen tapauksen, ja aina jotenkin hymyilyttää. Ja aina silti jaksan toivoa, että juuri heistä tulee uskollisia sadhanassa kävijöitä, sillä onhan niitäkin. Mutta jos sadhanassa käynti olisi pelkästään mahtavaa ja helppoa, niin kaikkihan sitä tekisivät.

Tänään oli minun vuoro vetää sadhana. Harjoitussarjan valitseminen oli jotenkin tavattoman vaikeaa. Yleensä se löytyy helposti, liikoja miettimättä, mutta ei tällä kertaa. Onneksi sain eilen sentään rajattua vaihtoehdot kahteen mahdolliseen, jotka olivat vieläpä samassa kirjassa, joten tiesin aamulla lähteä sen kirjan kanssa paikan päälle. Kysyin kanssajoogaajalta, että kumpi, mutta ei hänkään osannut valita. Lopulta arvoimme, että kumpi. Varmasti meni ihan oikein sekin arvonta.

Hyvää juhannusta nyt sitten kaikille. Vai joko se on vietetty eilen?

Kesäpäivän seisauksen meditaatio

Kyllä kuulkaa oli taas niin mukavaa meditoida yhdessä. Aloitimme aamulla klo 6.00. ja klo 5.45. olin ihan varma, että kukaan ei tule paikalle. Mutta niin vaan tuli sali mukavasti täyteen. Kiitos ihanat ihmiset!

Teimme yhden vauhdikkaimmista kundaliinijoogan meditaatioista, jonka minä tiedän, kumarrusmeditaation jonka nimi on osuvasti Bowing Jaap Sahib. Kukaan ei lähtenyt tällä kertaa kesken pois, ja kaikki jaksoivat loppuun asti, vaikka melkein kaikki taisivat ojennella ja elvytellä jalkojaan välillä. Istuminen timantti-istunnassa, kantapäiden päällä, ja siitä kumarteleminen otsaa kohti lattiaa ei ole ihan kevyttä jaloille, kun hommaa tehdään 62 minuuttia.

Meditaation jälkeen osallistujat toivoivat lisää pitkiä meditaatioita arkiaamuihin. Well, well, katsotaan mitä voidaan asian eteen tehdä.

Hajamieli

Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun vielä hämmästelin muiden, lähinnä itseäni vanhempien ihmisten tekemisiä ja toilailuja. Nyt ei enää tarvitse, vaan voi taivastella omaa hajamielisyyttään. Ja nauraa.

Huomasin tänään, että olen jo pidemmän aikaa pessyt pyykkiä huuhteluaineella. Sen piti olla nestemäistä pyykinpesuainetta. Puhdasta on tullut, eli ei se pesuaine näköjään mikään välttämättömyys ole. Ihan suotta mainostavat toinen toistaan parempia pesutehoja.