Takaisin

Tai kyllä me tultiin reissusta takaisin jo pari päivää sitten, sunnuntai-iltana, mutta nyt voi jo vähän eritellä kokemusta. En kauheasti ala ruotimaan, mutta jotakin on kiva sanoa.

Ylipäätään reissu meni hyvin ja ilman vastoinkäymisiä. No, pieni pettymys oli se, että P-junat oli peruttu, eikä päästy paluumatkalla lentokentältä Tikkurilaan. Sitten vaan taksi alle, koska ei huvittanut myöhästyä junasta kotiin. Lontoo esitteli meille ehkä parhaita puoliaan, ajoittaisesta vesisateesta huolimatta. Hyvänen aika, linnut vaan lauloivat ja kukat kukkivat. Valkoisen tantran meditaatio oli Kensingtonissa, vain lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellista, joka oli Notting Hillissä. Molemmat olivat mitä miellyttävimpiä ja kauniita kaupunginosia, joissa oli helppo kävellä paikasta toiseen.

Itse meditaatiossa meitä oli noin 480 joogia. Järjestelyt toimivat hyvin, ja tunnelma oli tosi ystävällinen ja kiva. Ihmiset palasivat tauoilta ajoissa, eikä meditaatio venynyt vitkastelijoiden takia. Itse meditaatio oli suhteellisen lempeä siinä mielessä, että mitään hulluja käsien roikottamisia tai muita hankalia juttuja ei ollut. Voimakas se oli silti, ja kyllä neljä 62 minuutin ja kaksi 31 minuutin meditaatiota tehtyään tiesi meditoineensa. Itse asiassa ehkä raskainta oli pitää silmät auki ja pysyä hereillä, kun silmät ihan väkisin alkoivat lurpattaa ja painua kiinni. Tänä vuonna polvissa ei tuntunut miltään, ja oikea lonkkakin, joka aika ajoin kiukuttelee, oli yllättävän suopea.

Ihan meidän lähistöllä istui seurue suomalaisia opettajakoulutettavia. He olivat tosi mukavaa seuraa, vaikka vähän tuli tätimäinen olo kun seurasi heidän ensimmäisen valkoisen tantran meditaation jänskättämistä ja etenemistä. Ihania ihmisiä joka tapauksessa, toivottavasti he pysyvät joogapolulla. Ja jos eivät, toivottavasti he löytävät itselleen sopivamman polun kulkea.

Lähdössä

Reppu on pakattu, ja tänään on lähtö valkoisen tantran meditaatioon Lontooseen. Vähän jännittää, vaikka samalla on varmuus siitä, että kaikki menee lopulta hyvin. Lontoo on vaan niin uuvuttava paikka, mutta toivottavasti tällaisella matkalla ei tarvitse niin paljon ottaa sitä haltuun. Meidän piipahdus siellä on tosi nopea, pitää olla jo maanantaina takaisin, eli palaamme sunnuntaina illalla.

Joogarintamalla on tapahtunut myös sellaista, että olen alkanut ohjaamaan tunteja. Ihan ikiomia tunteja minulla ei ole, vaan kaksi jaettua tuntia, yksi keskiviikkoisin ja toinen sunnuntaisin. Olen ohjannut kaksi keskiviikkotuntia ja yhden sunnuntaitunnin, ja tästä ne epäsäännöllisen aikataulun mukaan jatkuvat. Paljon on kiinni toisen ohjaajan työvuoroista. Paikka on jooga- ja hyvinvointila Kehräämö.

Ohjaaminen on edelleenkin tosi kivaa, se ei ole onneksi muuksi muuttunut. Tunneilla on käynyt ihmisiä, mutta enemmänkin mahtuisi. Jollakin tapaa yllättävää on ollut se, kuinka paljon myönteistä palautetta joogaajilta on tullut. Ymmärrän kyllä sen, että he eivät anna palautetta minulle joogaohjaajana, vaan joogalle ja sille, mitä se heille tekee. Mutta onhan myönteistä palautetta silti mukava saada ja ottaa vastaan, en sitä kiellä. Paras palaute on kuitenkin joogaajien loistavat ja hymyilevät kasvot tunnin jälkeen.

Aamutuimaan

Että hyvää huomenta teillekin. Kello on kuusi aamulla, ja aamiaista tässä nautiskelen aamuharjoituksen jälkeen, blogipostauksen näpyttelyn ohessa. Yö meni sillä tavalla mielenkiintoisesti, että nukuin ehkä kaksi tuntia. Kävin eilen taas Gurudwarassa eli sikhitemppelissä, ja sepä nosti energiat niin korkealle, ettei nukkumisesta tahtonut tulla yhtään mitään. Hikoilin vaan ja pyörin sängyssä. Eikä kyse ole vaihdevuosista, vaan todellakin korkealle pompsahtaneista energioista. Sitten vielä palovaroittimen paristo loppui keskellä yötä, eli varoitin alkoi piippailla tasaisin väliajoin. Miksi ne aina loppuu yöllä, oi miksi? Lisäksi siipalla oli vatsavaivoja, joiden takia hän ei saanut hyvin nukutuksi, vaan joutui käymään vessassa pari kertaa. Normaalisti se ei olisi häirinnyt, mutta juuri tänä yönä en saanut enää herättyäni unta.

Sitä tässä nyt mietin, että mitä mahtaa tästä päivästä tulla. Mutta sepä tässä selviää pikkuhiljaa.