Toistuva uni on nyt sitä tyyppiä,
että minun pitäisi ohjata joogatunti, mutta olen unohtanut koko asian, enkä ole
valmistautunut. Unissa olen oikeassa paikassa, mutta en ole valinnut
harjoitussarjaa, tai sali on täynnä jotakin roinaa joka minun olisi pitänyt
siivota pois ennen tunnin alkua. Tai minulla on ihan väärät vaatteet päällä,
niin kuin minuhame, jossa on vaikea asettua risti-istuntaan.
Vähän unien tyyppinen tilanne olikin
eilen aamusadhanassa. Siippa oli säätänyt joitain minun ipodin asetuksia, ja
kun piti alkaa toistamaan mantroja, ei salin stereoista kuulunut kuin pientä
piipitystä. Stereot olivat täysillä, ja minun ipod oli täysillä. Enkä minä
tiennyt, miten ipodin astuksiin pääsee, tai mitä sieltä pitäisi säätää.
Ensin raivostutti oikein kunnolla.
Tuntui, että koko sadhana on ihan pilalla. Vähitellen, kun yritimme kuulla
pihinää stereoista ja mantrata mukana, alkoi mieli taipua siihen, että tämä nyt
meni näin. Totesinkin sadhanan lopuksi, että tällä kertaa meille järjestettiin
tällainen sadhana, ja onneksi me taipuisina jogineina pystyimme sopeutumaan
siihen.
Nyt minä osaan säätää ipodin
asetuksia. Opettelin siipan ohjauksessa heti sadhanan jälkeen, kotiin
päästyäni. Alan seuraavaksi valmistautua tämän päivän joogatuntiin –
poikkeuksellisesti tuuraan kollegaa. Toivottavasti sujuvasti ja ilman
vastoinkäymisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti