Myöhässä!

Minulla on tapana olla aina hyvissä ajoin joka paikassa. En ole viime tipan ihminen, sillä ahdistun jos minun pitää kiirehtiä tai miettiä ehtimistä. Varsinkin aamusadhanassa olen paikalla ajoissa, valillä jopa ennen sadhanan vetäjää, sillä sadhanaan valmistautuminen ja laskeutuminen on minusta vaan yksinkertaisesti nautinnollista. Tätä taustaa vasten onkn vähän kummallista, että myöhästyin tänään sadhanasta.

Syy ei kuitenkaan ollut minun. Minä olisin ehtinyt paikalle ihan ajoissa. Olin sopinut kollegani kanssa, että hän tulee sadhanaan myös, hän kun ei ollut koskaan sellaista kokeillut. Olimme sopineet tapaamisen klo 5.15. kadunkulmaan. Häntä ei vaan näkynyt, ja kun tekstasin hänelle, hän vastasi olevansa viisi minuuttia myöhässä. Viisi minuuttia ei ihan riittänyt, sillä hän tuli 5.26. mikä tarkoitti sitä, että myöhästyimme. Onneksi minulla on avain, jolla pääsimme sisään, sillä kukaan ei enää ollut avaamassa ovea meille. Japji oli jo hyvää vauhtia menossa, kun hiivimme saliin.

Kollegalle, niin kuin niin monelle muullekin, sadhanassa hankalaa oli istuminen. Hänellä on pitkällinen selkäongelma, jonka huomioon ottaminen tarkoitti sitä, että hän vaihtoi asentoa tämän tästä. Mutta eipä siinä mitään, sehän oli hänen juttunsa, joka ei meitä muita häirinnyt millään tavalla. Jälkeenpäin hän oli sitä mieltä, että hän tulee heti ensi lauantaina uudelleen. Tosi kivaa, jos niin käy. Silloin hän osaa paikalle omin avuin, eikä minun tarvitse odottaa häntä kadunkulmassa.

Varmasti ihan terveellistä välillä heittää syrjään oma niuhotuksensa ajoissa olemisesta, ja kokeilla myöhästymistä. En minä sitä silti tavakseni ota.